Tiputassu
Kirjoittaja: Tipu
Kaikki oli hiljalleen palannut hiljaisempaan suuntaan, tai, no siis, siskoni tiesi nyt äänistä, mutta ei mitään traagista. Hän oli aina silloin tällöin kysellyt kaikkea, enkä minä siitä oikein mitään välittänyt. Hän ei ollut vielä keksinyt mitään älyvapaata. kissoja ei ollut kuollut niin paljoa, mutta en minä sitä enempääkään jaksanut mennä pesästä ulos tutustumaan, olin lähinnä pysynyt pesässä ja välillä käynyt opettelemassa yrttejä, koska leiristä poistuminen oli aika lailla kiellettyä. Eli minulla ei ollut edes oikeutta käydä ottamassa happea. Toisaalta se olisi fiksua, ettei ruumita tulisi, mutta kuinka kauan tälläistä voisi kestää? Kuulin askeleita takaani, se oli minulle täysin vieras kissa.
”Tulitko auttamaan?”, siristin silmiäni, sillä en kuullut hänen linkkaavan, eikä hän haissut pelokkaalta, saati miltään muulta. Käänsin häneen “Katseeni”, vaikka se ei paljoa auttanut,
”Mitäs luulet? Mahlahalla lähetti minut tänne”, Hän tokaisi. ”No, onko minulle tehtävää vai pääsenkö lähtemään?” Hän kyseli. Niin, itselläni ei ollut noin paljon voimaa sanoissani kuin hänellä, mutta hän toisaalta se pystyi olemaan hyödyksi joissain tilanteissa.
“Toki, riippuu mistä haluat aloittaa, klaaninvanhempien pesiin ei ole vielä vaihdettu sammalia, mutta se ei ole minun huoleni. Sekä minun on pitänyt käydä jo kaksi päivää katsomassa yrttikierroksella reviirillä, Sekä toki voit viedä vanhuksille yrttejä, tai poistaa heiltä punkkeja? Mikä kiinnostaa ketunläjä?”, Naurahdin pilkkaavasti. Olisin voinut suoraan lähettää hänet pois paikalta, sillä minä pärjäsin ihan hyvinkin yksinkin. Kolli tuhahti tylsistyneen kuuloisena. Moni kuolonklaanilainen oli kylmä, sekä terävä kielinen, mutta kukaan ei ollut täsmälleen samanlainen toisiinsa verrattuina.
“Aloitetaan yrttikierroksesta, haen Mahlahallan ja jonkun muun mukaan”, Kolli tuhahti minulle. Minusta se tuntui vähän liialle tuhlata kaksi soturia vain siihen että minä sain haettua yrttejä. Miksi minä? Siksi koska mestarini oli muistetullut minulle syvälle muistiin missä yrtin löytöpaikat olivat, sekä miten pystyin tunnistamaan yrtit vieläkin herkemmin hajusta ja tunnosta. Varsinkin sen että milloin yrtti oli poiminta valmis, siinä minulla oli puuttuvien silmien takia ongelmia. Tietty muistin yrttien kuvailut ulkoa, sekä olin joskus vain jäänyt miettimään miten näteiltä ne näyttivät. Se olisi yksi asia mitä olisin halunnut nähdä ennen kuin sokeuduin. Muistelin mitä yrttejä meillä oli jo, sekä mitä meidän täytyisi varsinkin etsiä. Osa niistä olisi laimea hajuisia, joten näkevä pari tuli tarpeeseen. Kun tupsahdin aukiolle huomasin tutun kissan tulevan minua päin, Mahlahalla, sekä joku vieras, sekä Tuhotassu. Niin, se oli sen oppilaan nimi! Hän ei ollut minulle mitenkään läheinen, oikeastaan hyvä että tiesin hänet.
“Lähdetään, jään mielusti viimeisten joukkoon”, mutisin, että en aivan murisisi. Niin lähdimme leiristä.
//394 sanaa
//Tuho?
