Toivepentu
Kirjoittaja: Saaga
”No, mitä sinä siinä vielä tapitat? Hopi hopi, minulla on nälkä! Etkö haluakaan nähdä sitä maailman siisteintä juttua?” Kaamospentu hoputti. En pitänyt siitä, että minua määräiltiin mutta päätin antaa periksi ja kipaista kohti tuoresaaliskasaa. Kävelin sen luo leirin poikki. Hain kasasta Kaamospennun ohjeiden mukaan myyrän ja toivoin sen kelpaavan. Hän oli sanonut haluavansa jotain muuta kuin matelian, linnun tai hiiren joten uskoin myyrän kelpaavan hyvin. Työnnyin sisään pentutarhaan ja näin ensimmäisenä emoni hieman pettyneen katseen. Hän ei olisi halunnut pentunsa alistuvan toisen pennun tahtoon niin herkästi kuin olin tehnyt. ”Hmh, kaipa tämä kelpaa, vaikka olisin odottanut hieman nopeampaa toimintaa. Tässähän ehdin jo melkein kuolla nälkään! Tajuatko että minä en halua kuolla? Emoni nylkisi sinut kyllä heti, perheesi ei mahda minun omalleni mitään. Ensi kertaa varten sinun on opeteltava nopeammaksi”, Kaamospentu sätti minua ja varsinkin minun perheeni mollaaminen sattui sisimpääni. Tiputin myyrän kollipennun eteen ja astuin taaksepäin. Vilkasin käpäliini nolostuneena. Mieleni teki raivota tuolle Kaamospennulle, mutta en tehnyt sitä, koska hänestä voisi olla hyötyä ystävänä myöhemmin. Pidin suuni supussa, kunnes Kaamospentu oli saanut syötyä.
