Toivepentu
Kirjoittaja: Saaga
Hyppelehdin innokkaasti ulos pentutarhasta jäkäläverhon läpi Pyörrepennun kanssa. Veljeni kihisi samaa intoa kuin minäkin. Emo ja isä tulivat perästämme ulos. ”Noh mitä haluatte leikkiä, pikkuiset? Minä ja isä leikimme kanssanne,” Orvokkisydän sanoi hymyillen lempeästi pennuilleen. ”Piilosta!” sanoin hymyillen. ”Vai sammalpalloa?” Mäyräkynsi ehdotti. ”Kokeillaan sitä vain!” Pyörrepentu sanoi ilosta hyppien. ”Joo minulle käy”, sanoin nyökäten. ”Emme vain tiedä miten sitä ollaan”, Pyörrepentu sanoi sitten jo rauhallisemmin. ”Se on helppoa! Palottelemme sammalesta tehtyä palloa kolmisin ja yksi on keskellä ja yrittää napata sen”, emomme selitti. Nyökkäsin. En ollut varma ymmärsinkö mutta päätin kokeilla. ”Voin olla ensin keskellä”, ehdotin. “Joo mene tuohon niin me alamme kopitella yhdessä”, isä sanoi ja ohjasi minut heidän keskelleen. Lumikkoviiksi tassutti luoksemme hymyillen valoisasti. “Saanko tulla mukaan?” hän kysyi. Orvokkisydän kääntyi koskettaakseen parhaan ystävänsä kanssa neniä. “Tule vain!” Pyörrepentu hihkaisi, “Olemme sammalpalloa ja Toivepentu on keskellä ensin!” Nyökkäsin naaraalle hymyillen itsekin. Mäyräkynsi heitti pallon Orvokkisydämelle ja, kun hän oli heittämässä sitä Lumikkoviikselle katkaisin heiton loikalla. Nappasin sammalpallon ilmasta kinni ja nostin sen ylpeänä. “Emo on nyt keskellä!” huudahdin sen takaa.
// Pyörre?
