Toivepentu
Kirjoittaja: Saaga
Pentutarhan maidon tuoksut tulvivat aisteihin. Inahdin kun veljeni kömpi päälleni. Karistin hänet päältäni ja kierähdin selälleni. Raotin silmiäni. Näin emoni mustapilkkuisen turkin. Hän oli kaunis. Katsahdin veljeeni hänen turkissaan oli mustia pyörteitä harmaalla taustalla. Katsoin isoilla silmilläni Orvokkisydämen taivaan sinisiin kauniisiin silmiin. Minkäköhän väriset silmät minulla oli? Katsahdin omaa turkkiani. Se oli musta ainakin rinnasta. Katsoin vielä selkääkin ja tajusin olevani kokonaan pikimusta. ”Hei pikkuinen,” Orvokkisydän leperteli, ”Avasiko veljesi jo silmänsä?” Katsoin veljeäni. Hän oli todella komea. Pudistin päätäni, mutta en sanonut mitään. Juuri silloin Pyörrepentu nosti päätään. ”Avasinpas!” hän kehräsi. Näin Orvokkisydämen silmissä rakkauden. Hän syöksähti Pyörrepennun luokse ja lipoi tämän turkkia hurjasti. ”Emo älä,” veljeni kehräsi mutta ei edes yrittänyt pyristellä pakoon. Emo päästi hänet ja nuolasi sitten tassuaan ja sipaisi päälakeani. ”Noin nyt olette paremmassa kuosissa,” hän kehräsi onnellisena. Katsoin veljeäni. Olisipa minulla komea turkki, ajattelin katkerana hänen kauniista turkkiaan. ”Haluaisin mennä ulos tutkimaan leiriä!” Pyörrepentu hihkaisi. ”Voidaanko me mennä jookoo?” ruinasin.
// Pyörre tai Orvokki 😀
