Toivepentu
Kirjoittaja: Saaga
Heräsin unestani hieman pöppörössä. “Huomenta! Hyvää viimeistä aamuasi pentuna!” Orvokkisydän kehräsi onnessaan. Käännyin tökimään Pyörrepentua hellästi. Hän nosti päätään unisena. Turkkini pörrötti, joka suuntaan ja huomasin veljeni huomanneen sen. Sukaisin sitä pari kertaa ja katsahdin taas toiseen. Tämä kallisti päätään kysyvästi innostuneelle ilmeelleni. ”Emo kertoi, että meistä tulee tänään oppilaita. Olen tosi innoissani”, kerroin leveä hymy kasvoillani mutta peitellen suurimman osan tunteistani hymyn taakse. Jännitys ja jopa kauhu suoriutumisestani ensimmäisenä päivänä oppilaana kalvoi minua. Pyörrepennun katse ja olemus säteili puhdasta intoa ja itsevarmuutta, joka kauhistutti minua hirveästi. Näyttäisin ihan hiireltä häneen verrattuna. Katsahdin nopeasti Orvokkisydämeen avun toivossa mutta Pyörrepentu ehti jatkaa jo: ”Oikeasti?! Tämä on niin jännää! En malta odottaa!” veljeni pomppasi pystyyn todella innoissaan. ”Mennään aukiolle”, ehdotin teko innoissani ja toivoin sen menevän läpi Pyörrepennulle. Helpotuksekseni tämä vain nyökkäsi innoissaan ja yritti lähteä ulos. Orvokkisydän kuitenkin pysäytti tämän aikeet ja nappasi pentunsa pesuun. Kolli rimpuili hurjasti mutta Orvokkisydän vain murahti mmrrau-naurun. ”Teidän tulee näyttää siisteiltä, kun teidät nimitetään. Katsokaa nyt itseänne! Olette yltä päältä sammalissa ja roskissa”, emo sanoi terävästi, ja katseli vuorollaan kumpaakin meistä kahdesta. Pyörrepentu oli aivan tomussa ja sammalissa ja kun tarkistin itseni huomasin syytöksen pätevän ehkä jopa paremmin minuun kuin veljeeni. Laskin katseeni tassuihini. ”Minä voin pestä turkkinne”, emo sanoi kehräten, ja veti meidät lähelleen alkaen sukia ensin Pyörrepentua. Veljeni rimpuili mutta minä istuin rauhallisena odotellen omaa vuoroani. Orvokkisydämen kieli kulki parhaillaan kollin päätä pitkin. Pyörrepentu makasi selvästi harmissaan. Emo pesi meidät nopeasti valmiiksi ja nosti sitten käpällään leukaani ja nosti ryhtiäni. Röyhistin rintaani ylpeänä. “Tuo, on minun pentuni”, Orvokkisydän kuiskasi niin ettei Pyörrepentu kuullut. Suljin silmäni ylpeänä itsestäni. ”Noin, nyt olette puhtaita. Älkää leikkikö mitään rajua, ettei turkki mene sotkuun”, emo käski tuimasti. Hänen katseensa seurasi meitä ulos asti. ”Mennäänkö istumaan tuonne varjoon, kun odotellaan nimitystä?” Pyörrepentu kysyi iloisesti. ”Käy minulle, täällä on kuuma”, vastasin läähättäen ja vilkaisin taivaisiin etenkin aurinkoon päin mutta en uskaltanut katsoa sitä sen lähemmin. Viherlehden aurinko lämmitti mustaa turkkiani joten varjo teki täyden palveluksen minulle. Kävelimme varjoon, ja istahdimme vierekkäin. Siristin silmiäni. ”Minua jännittää! Pian olemme Toivetassu ja Pyörretassu!” Pyörrepentu sanoin jännittyneenä. Nyökyttelin. ”Niinpä. Pääsemme oppimaan saalistusta ja taistelua”, sanoin hymyillen hiukan pää edelleen korkealla ja hyvällä ryhdillä, ja katsoin tarkkaavaisesti aukiota. Olimme hiljaa, ja katselimme aukiota. Odotimme, että Punatähti ilmaantuisi paikalle, että pääsisimme vihdoin oppilaiksi. ”Katso, Punatähti tuli vihdoinkin!” aloin jo innostua tosissani mutta pidin sen sitten sisälläni. Nousin ja tarkastin nopeasti turkkini, kun näin Pyörrepennun tekevän saman. ”Kaikki kissat ympärilleni klaanikokoukseen!” Punatähti huudahti arvokkaalla äänellään. ”Pyörrepentu, astu eteen”, Punatähti sanoi, ja kutsui veljeni eteen hännällään. ”Pyörrepentu on nyt kuusikuinen ja valmis aloittamaan koulutuksensa. Tästä lähtien nimesi on Pyörretassu ja mestarinasi toimii Lumikkoviiksi”, Punatähti kertoi klaanilleen kovalla äänellä. Hurrasin Pyörretassulle kovalla äänellä. ”Pyörretassu! Pyörretassu! Pyörretassu!” muut kissat yhtyivät huutooni. Pyörrepentu peruutti Lumikkoviiksen luokse ja katsahti minuun tsemppaavasti. ”Toivepentu, astu eteen”, Punatähti kehotti. Silmäni olivat suuret järkytyksestä ja huomio tuntui polttavana tunteena turkillani. Lapani olivat jännittyneet mutta muistin pitää arvokkuuteni ja pitää ryhdin hyvänä ja kohottaa leuan ylös muitellen emoni sanoja. Sydämeni läpätti innosta. ”Nimitämme tänään myös toisenkin oppilaan, Toivepennun. Toivepentu, tästä päivästä eteenpäin sinut tunnetaan Toivetassuna. Mestarinasi toimii Huomenkyyhky”, Punatähti ilmoitti ja kosketti korvaani nenällään rohkaisuksi. ”Toivetassu! Toivetassu! Toivetassu!” kissat hurrasivat. Erotin huudoista kovimpana Pyörrepennun, Lumikkoviiksen, emon ja isän äänet. Pakitin veljeni luokse. ”Kokous on päättynyt”, Punatähti ilmoitti, ja käveli omaan pesäänsä. Kissat aukiolla hajaantuivat omiin puuhiinsa. ”Olemme vihdoin oppilaita! Sait hyvän mestarin”, hymyilin vatsa sekaisin jännityksestä. ”Sinäkin sait mahtavan mestarin!” Pyörretassu hihkaisi. Lumikkoviiksi, emo, isä ja ihmetyksekseni jopa Nuppujuova tassuttivat paikalle. Heidän silmistään loisti ylpeys ja rakkaus paitsi Nuppujuovan joka vain tokaisi: ”Onnea Pyörretassu ja Toivetassu!” Mulkoilin naarasta pahallasilmällä mutta Pyörretassu teki minut kateelliseksi ja pukkasi naaraan kylkeä päällään. ”Onnea! Minä ja isänne ollaan niin ylpeitä teistä”, Orvokkisydän sanoi kehräten, ja nuolaisi meidän molempien päälakia. Tasoitin pääni karvat ja hymyilin hiukan. ”Onnea, on ihanaa saada oppilas olen toivonut sitä jo pitkään!” Huomenkyyhky kehräsi kävellessään luokseni. ”Olen ylpeä teistä, Kuolonklaanin parhaimmat pennut, saivat parhaimmat mestarit!” Lumikkoviiksi kehräsi ja katsahti Huomenkyyhkyä hyväksyvästi. ”Varmasti, heistä tulee Kuolonklaanin taitavimmat siturit”, emo sanoi kehräten. Emo, isä ja Nuppujuova hyvästelivät meidät, ja lähtivät omiin puuhiinsa. Emo oli varmaan innoissaan, sillä pääsi taas metsään. “Hei, sitten”, tervehdin Huomenkyyhkyä hieman nolostuneena. Tiesin olevani pienikokoinen ikäisekseni ja varsinkin erittäin laiha. Kylkiluuni nimittäin näkyivät melkein turkkini alta. “Mennäänkö harjoituksiin?” kysyin hiljaa ja odotin mitä naaras vastaisi. En tiennyt mitään hänen luonteestaan tai suhtautumisestaan oppilaisiin. Minua jännitti erittäin paljon miten ensipäiväni oppilaana sujuisi! Näkisin reviirin ja pääsisin harjoituksiin jo nyt?! Tuntui siltä kuin olisin vasta leikkinyt piilosta Kylmäliekin kanssa ja ollut… ollut pentu!
//Huomen?
