Toivetassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin edellispäivänä käynyt emoni ja isäni kanssa iltakävelyllä. Mäyräkynsi oli käyttäytynyt kummallisesti verrattuna muihin päiviin. Olin ollut aamulla hänen, Pyräkkätassun ja Huomenkyyhkyn kanssa harjoituksissa ja kokeneempi oppilas oli höykyttänyt minua kunnolla mutta olin silti oppinut joitakin liikkeitä toisia paremmin toisia huonommin. Isä oli silloin nähnyt minussa vain huonot puolet ja kilahtanut Huomenkyyhkylle vaikkakin kertonut vihastaan vain pörhistelemällä karvojaan ja mulkoilemalla naarasta. Kyllä minun täytyi myöntää, etten ollut keskittynyt hirveän hyvin, koska ajatukseni olivat harhailleet hieman joka suuntaan mutta sellaisia päiviä sattui varmasti kaikille. Itsevarmuuteni oli kuitenkin johtanut vielä suurempiin hankaluuksiin, kun olin haastanut Roihutassunkin taisteluun toivoen murskavoittoa ja taitojen kehittymistä mutta olinkin saanut vain toisen höykytyksen ja kaupan päälle vielä viillon korvaani, joka tosin oli revennyt maassa olleen karhun vatukan takia. Täydellinen korvani oli aivan pilalla ja minusta tuntui, etten olisi enää koskaan omaitseni. Korvan viilto sekä häiritsi minua todella paljon sekä toi jotain uutta minuun. Tunsin itseni taisteliaksi arven myötä mutta koska kukaan ei ollut huomannut sitä – edes rakastava emoni – se tuntui enemmikseen harmilliselta. Sekä tämä arpi mutta myös Mäyräkynnen käyttäytyminen minua kohtaan ärsytti kokoajan vain enemmän ja enemmän kun sitä ajatteli. Mäyräkynsi oli ollut niin tekopyhä ollessaan “kiltti” ja “mukava” minulle mutta tiesin vain, että hän yritti olla ylpeä minusta ja niin hänen olisi sietänyt tehdä koska olinhan hänen poikansa enkä mikään hulttio ja puoliksi erakko! Vaikka erakkoveri virtasi myös puoliksi minun suonissani. Olin myös saanut tietää Lumikkoviiksen odottavan pentuja. Se ei nyt hirveän ihmeellinen uutinen ollut sinänsä mutta olinhan minä iloinen emoni parhaan ystävän ja melkein oman perheenjäseneni puolesta. Lumikkoviiksi oli aina tuntunut puoliksi myös minun ja Pyörretassun emolta vaikka se olikin aika hurja ajatus sillä olihan meillä ihan oikeat emo ja isäkin toisin kuin esimerkiksi juuri Lumikkoviiksellä ei ollut perheenjäseniä klaanissa. Hänen emonsa oli kuollut ja isänsä luultavasti joku kotikisu. Olin kuullut kotikisuista, kun Huomenkyyhky oli vienyt minut kaksijalkalan puoleiselle rajalle. Kotikisun elämä mahtoi olla tylsää, kun vain söi jotain nappuloita ja joi pahalta maistuvaa vettä mutta kai sekin oli jonkinlaista elämää ainakin nynnyille karvaisille otuksille….
