Toivetassu
Kirjoittaja: Saaga
”Olen aivan kunnossa niinkuin jo sanoin”, Toivetassu vakuutteli sekä vanhemmalle Pimentovarjolle ja itselleen. Kipu lavassa pisti, kun hän liikutti sitä mutta hän arveli pystyvänsä elämään sen kanssa. Olihan lapa kuitenkin ihan kunnossa eikä hän sille astunut vaan jalalle.
”Hyvä niin”, vanhempi soturi ilmoitti ja nyökkäsi ja otti Huomenkyyhkyn kiinni. He mutisivat jotain keskenään ja Huomenkyyhky nyökkäisi toiselle ja asteli oppilaansa luo.
”Sain käskyn viedä sinut parantajalle”, hän naukui.
”Sanoin Pimentovarjolle, että olen kunnossa mut-” Huomenkyyhky leskeytti Toivetassun sanatulvan. ”Mennään silti tarkistuttamaan asia vielä Hehkuaskeleella”, hän naukui rauhallisesti. Toivetassu nyökkäsi alistuen ja lähti askeltamaan kohti leiriä. Jokainen askel kipeälle tassulle oli kuin joku olisi raadellut kynsillä kollioppilaan lapaa mutta sitä hän ei aikonut myöntää.
Huomenkyyhky johdatti hänet leiriin ja parantajan pesälle. Parantajan pesällä oli kiirettä ja vilinää joten Huomenkyyhky jätti oppilaansa hoitamaan itsensä itse, koska neljä hoidettavaa kissaa täyttivät sairasaukion ja siellä tuntui olevan ahdasta. Orvokkisydän hänen emonsa oli loukkaantunut samassa kettuhyökkäyksessä kuin ystävänsä Loiskevarjo. Nuppuvarjo taas oli loukkaantunut jäniksen ansiosta saalistaessaan tai niin hän kertoi parhaillaan, kun Toivetassu odotti Hehkuaskelta paikalle.
Hehkuaskeleen tarkistettua lavan tilanne hän antoi Toivetassulle luvan mennä ja sanoi, että tämän täytyisi levätä ja antaa jalan olla ilman painoa hetken ennen uusia harjoituksia tai partiota joten tämä päätti levätä aukion reunalla katsellen klaanin menoa.
