Toivetassu
Kirjoittaja: Saaga
Olin näyttänyt Lumikkoviiksen pennuille noin puolet leiristä ja sitten nämä olivat menneet päivä unille. Nyt minun pitäisi mennä harjoituksiin Pyörretassun, Huomenkyyhkyn ja Turhamyrskyn kanssa. Liitelin loikkien leirin sisäänkäynnille. Kun muu porukka pääsi paikalle, lähdimme matkaan. Tervehdin veljeäni iloisin mielin ja juttelimme koko matkan.
Mestarimme veivät minut ja velipoikani lähelle Lehtikuusilaaksoa harjoituksiin. ”Opetan tänään teille uuden liikkeen”, Huomenkyyhky kertoi silmät loistaen innosta. ”Se on nimeltään epätasapaino. Se tehdään hyökkäämällä johonkin vihollisen ruumiin osaan ja järisytetään toisen tasapainoa niin että toinen kaatuu”, valkokirjokilpikonnakuvioinen naaras jatkoi. ”Pyörretassu kokeile sinä ensin”, Turhamyrsky kehotti oppilastaan laimealla äänen sävyllä. Pyörretassu kyyristyi mestarinsa ohjeiden mukaisesti ja itse valmistauduin ottamaan iskun vastaan. Pyörretassun katse tarkentui oikeaan etukäpälääni ja sen tähden osasin varautua ja loikata sivuun, kun oppilastoverini syöksyi kohti juuri sitä oikeaa etukäpälää. Herähdin kehräämään iloisesti onnistumisestani mutta se tunne laantui nopeasti, kun sain itse yrittää hyökätä. “Älä näytä toiselle mihin aioit hyökätä. Tee jotain ennalta arvaamatonta”, Huomenkyyhky oli ohjeistanut. Skarppasin aivoni ja keskityin katsomaan kohti Pyörretassua. Keskityin tämän silmiin enkä näyttänyt minne aioin hyökätä. Tähtäsin kollin toiseen etutassuun mutta hyökkäys meni täpärästi huti, kun kolli vetäisi käpälän sivuun. Sujahdin harmaamustaraidallisen veljeni kyljen viereen ja yllätin hänet tönäisemällä hänet kumoon lavallani. Meinasin itsekin menettää tasapainon mutta pelastin tilanteen loikkaamalla sivuun. “Hyvin tehty Toivetassu”, Huomenkyyhky kehui.
Taistelimme vielä hetken ja myös tappioita kertyi isoksi kasaksi minun kohdalleni mutta kyllä minä veljeni päihitin montakin kertaa. Palasimme leiriin väsyneinä emmekä jaksaneet jutella sen enempää.
Minua heikotti hieman mutta en ajatellut sitä sen enempää, koska huimaus häiveni heti, kun pääsin makuulle. Lepäsin hetken oppilaiden pesän vierellä syöden oravaa, jonka olin tuoresaaliskasasta itselleni valinnut. Päätäni silti särki kummallisesti mutta luulin sen johtuvan rasituksesta. Yhtenä päivänä yksi erakko oli löytänyt tiensä klaaniin ja aloittanut jonkun tuntemattoman taudin, joka raivosi klaanissa. Pääni oli kipuillut jo ihan ikuisuuksia, joten se oli kuin arkipäivää, mutta jotkut klaanin jäsenet olivat todella kovissa kivuissa. En halunnut huolestuttaa ketään eikä oireiluni häirinnyt normaalia elämääni joten annoin asian taas olla. Nousin, kun Hämärätassu tassutti luokseni utelias pilke silmissään. “Hei, Hämärätassu”, nau’uin ja kaduin heti päätöstäni nousta makuuasennostani joten istuuduin jotten vaikuttaisi epäilyttävältä. “Hei vain”, Hämärätassu naukui.
Juttelimme naaraan kanssa hetken ja sain hänet jopa nauramaan vitsilläni ja se tuntui mahtavalta. Kerroin, että minun täytyisi mennä nukkumaan, koska heräsin aamulla aikaisin. Oli ollut aamupartio vuoroni ja olin hoitanut sen kunniallisesti ajallaan! Kehräsin kävellessäni oppilaiden pesään sisään ja käpertyessäni nukkumaan makuusijalleni. Pyörretassu ei ollut vielä tullut, mutta en jäänyt odottamaan tätä vaan painoin kuononi käpälilleni ja pian nukahdinkin jo syvään uneen.
Aamulla herätessäni yskänpuuska ravisteli minua ja päänsärky oli pahentunut. Tassutin huterin askelin parantajan pesää kohti. Vuoteilla oli monta uutta potilasta mukaan lukien Lumikkoviiksi. Hänen tilansa näytti aika huonolta ja minun oli pakko myöntää itselleni olevani huolissani hänestä.
Hehkuaskel otti minut vastaan ja antoi minun mennä lepäämään parin yrtin jälkeen. Minulla oli kuulemma kova kuume. Päänsärkyni yltyi mutta yskäni seassa ei ollut verta – onneksi. Toivoin, että joku kertoisi Pyörretassulle tilastani. Nukahdin pian unikonsiementen voimasta.
