Toivetassu
Kirjoittaja: Saaga
Isäni oli tullut käymään katsomassa minua parantajan pesälle ja tuonut minulle herkullisen oravankin! “Kiitos, isä”, hymyilin ja haukkasin uuden palan oravastani. “Eipä mitään”, Mäyräkynsi naukui ja hymyili hennosti minulle. Se tuntui omituiselta, koska isä ei ollut oikein huomannut minua veljeni rinnalta oikeastaan koskaan. Nielaisin loputkin oravasta ja avasin suuni sanoakseni: “Minun ei olisi pitänyt tapella Kaamostassun kanssa ja, jos tulit torumaan minua siitä niin voit suoraan lähteä ulos.” Sanoin asian suoraan sillä tiesin kollin tulleen vain torumaan minua taas varomattomasta ja huonosta käytöksestä. Huomasin yksisilmäisen suurikokoisen soturin hätkähtävän sanojani. Tämä ei oikeastaan tuntunut isältä minulle vaan oli vain kasvattajani mutta, jos hän mieli päästä suosiooni hänen täytyisi ensin näyttää, että välitti minusta. “En tullut sättimään sinua siitä vaikka ehkä pitäisi, mutta haluan sanoa olevani ylpeä siitä, että uskalsit ylipäätään pitää puoliasi”, mustavalkoharmaa kolli kissa sanoi katsellen varpaisiinsa. Käänsin katseeni seinään, koska en halunnut isäni näkevän liikutustani. Isä oli aina kohdellut minua ja veljeäni epäreilusti ja ollut aina vain ylpeä isommasta ja rotevammasta Pyörretassusta. “Olen ylpeä sinusta”, Mäyräkynis toisti ja laskeutui tasolleni. Olin jo parantunut sen verran, että pystyin lepäämään kyljelläni pää ylhäällä. Käänsin epävarman katseeni takaisin kolliin ja hymyilin vienosti. “Olen niin pahoillani, etten ole sanonut sitä aiemmin! Minun olisi todellakin pitänyt. Annathan anteeksi”, Mäyräkynsi pyysi hellästi laskien päänsä käpäliinsä kunniotukseksi.
“Tottakai annan”, sanoin, kun kolli nosti päänsä ja katseensa minuun. Tutkailimme toisiamme hetken – se tuntui erilaiselta kuin ennen, koska nyt tiesin Mäyräkynnen välittävän minusta edes vähän. Laskin pääni käpälilleni silmäluomet lupsahdellen. Tunsin isäni ainoan silmän tarkkailevan haavaani, joka oli jo arpeutumassa hyvin. Hehkuaskel ei ollut antanut minun nousta vielä ylös, koska pelkäsi haavan aukeavan uudestaan mutta tämä kävi minulle sillä kipu oli kaikonnut jo miltei olemattomiin. “Annan sinun nukkua nyt”, Mäyräkynsi sanoi ja nousi pystyyn. “Voitko odottaa, että nukahdan”, pyysin silmät suurina. Isä herahti kehräämään ja kietoutui hellästi ympärilleni. Hän silitti tassullaan minut uneen, koska hänen häntänsä oli pelkkä töpö joten sillä hän ei voinut silittää minua kuten emo oli tehnyt kun olin aivan pieni. Nukuhdin syvään ja rauhalliseen uneen isäni vierellä.
