Toivetassu
Kirjoittaja: Saaga
(TW itsetuhoiset ajatukset)
Ensilumi oli satanut ja Toivetassu oli partiossa Tattihallan, Höyhenhallan Lumikkoviiksen ja Vinhatassun kanssa. Toivetassu kulki hitaasti eteenpäin Höyhenhallan rinnalla. Tuo naaras oli virallisesti vielä pentutarhan vanki mutta oli anonut päästä mukaan katsoakseen Toivetassun perään, kun muut saalistivat. Kukaan ei varmastikkaan enää luottanut häneen, koska hän oli… no sekaisin. Kulkien kohti ukkospolkua Toivetassu sai ajatuksen: hän karkaisi tästä kamalasta klaanista. Nykyään erakkosyntyiset eivät todennäköisesti pääsisi edes sotureiksi joten mitä väliä millään oli! Hän liikehti kohti ukkospolkua. Tämä tekisi kaikesta lopun. Hän ehkä jopa kuolisi ukkospolulle. Höyhenhallan keskittyminen harpaantui, kun kuningatar alkoi katsella leijailevia lumihiutaleita. *Mitä väliä millään on?* Toivetassu kysyi taas päässään. Hän odotti hirviötä. Odotti hetken kunnes suuri yksilö hurahtaa kohti. Ampaisen sen editse niin nopeasti kuin ikinä voin. Kiljahdan kaksijalan heittäessä jotain hirviön sisältä. Se lentää maahan ja sirpaloituu. Hirviö hurahtaa ohi ja Toivetassu kierähtää ojaan ulvahtaen. Sirpaleita on tarttunut turkkiin. Haavat tykyttävät – ne ovat syviä. Toivetassu ei uskalla liikkua. Hän makaa paikoillaan hetken kuullen Höyhenhallan epätoivoiset ulvahdukset. Pian niihin yhtyvät Lumikkoviiksen omat. Ryömien hitaasti kohti pientä koloa ukkospolun alla hän yrittää saada sirpaleet pois turkistaan. Tietäisipä hän mitä tehdä. Nyt voi vielä palata klaaniin… Ei voi! Se elämä on nyt mennyttä. “Päästit hänet menemään!” Lumikkoviiksi ulvoo. “Saat kärsiä tästä!” huuto kuuluu kaikuen Toivetassun päässä. Mitä vaikeuksia hän on Höyhenhallalle aiheuttanut. Toivetassu vaipuu tiedottomuuteen haavat tykyttäen ja toivoen etteivät muut löytäisi häntä.
