Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Lauhatassun puheliaisuus sai minut toisinaan ärsyyntymään. Välillä tuntui, ettei hän osannut olla hetkeäkään hiljaa. Kuulin kyllä oppilaani kysymykset, mutta sivuutin ne täysin. En pitänyt siitä, kun nuori kolli esitti toisinaan kysymyksiä toistensa perään odottamatta, että ehtisin vastata edes ensimmäiseen.
”Kun taistelet vedessä, sinun täytyy hyödyntää kaikkia aiemmin oppimiasi taitoja ja soveltaa ne veteen. Voit yrittää hukuttaa vihollisesi tai haavoittaa häntä”, selitin tasaisella äänellä. En tiennyt ketään, joka olisi koskaan joutunut taistelemaan toista kissaa vastaan vedessä, jonka vuoksi tämä aihealue tuntui olevan kaikille melko tuntematon. Olimme kuitenkin Jyrkänneloikan kanssa harjoitelleet vedessä taistelemista.
”Vedessä liikkeesi eivät ole välttämättä yhtä nopeita ja voimakkaita kuin maalla. Sinun täytyy siis opetella täysin uusi tapa hyödyntää taitojasi. Jos vihollinen tuntuu olevan liian lähellä, voit yrittää ottaa hänen kehostaan vauhtia takajaloillasi päästäksesi kauemmaksi. Jos vihollinen yrittää vetää sinut pinnan alle, käytä kynsiäsi. Yritä myös ennakoida. Jos näyttää siltä, että vihollinen saa sinut pian veden alle, varaudu siihen. Jos vedät vettä henkeesi, se voi olla sinun taistelusi loppu”, sanoin. Lauhatassu kuunteli tarkkaavaisesti.
”Aloitetaan niin, että sinä hyökkäät kimppuuni ja yrität saada minut veden alle. Älä ui liian syvälle”, käskin. Lauhatassulla kesti hetki sisäistää kaikki sanani, jonka jälkeen hän nyökkäsi. Kollin kasvoille piirtyi keskittynyt ilme. Lauhatassun jalat ylsivät vielä pohjaan, mutta minä jouduin jo uimaan. Liikuttelin jalkojani hitaasti pysytelläkseni pinnalla. Lauhatassu sukelsi veden alle ja ui minua kohti. Koska hän ei ollut vielä mikään maailman nopein uimari, onnistuin väistämään hänen liikkeensä. Kolli nousi pintaan. Olisin voinut helposti painaa hänet takaisin pinnan alle, mutta en tehnyt niin. Nyt oli Lauhatassun vuoro yrittää voittaa ilman, että hyökkäisin hänen kimppuunsa. Lauhatassu seurasi minua hetken aikaa uimalla, jonka jälkeen hän kääntyi ja ui kohti rantaa. Uin varovasti kohti kollia katsoen häntä silmiin. Kolli nousi takajaloilleen ja iski etukäpälänsä veden pintaan. Vettä roiskui joka puolelle niin, että näkyvyys heikkeni. Huomasin oppilaan katoavan pinnan alle. Meni hetki ennen kuin löysin hänet, jolloin kolli tarttui minua jo käpälästä. Hän puri etukäpälääni ja veti minut käpälillään pinnan alle. Lauhatassu onnistui kääntymään niin, että jäin hänen alleen. Onnistuin irrottautumaan oppilaan otteesta potkaisemalla häntä vatsaan. Potkun voima vei minut kauemmaksi kollista, joka nousi pintaan ja alkoi yskiä. Autoin kollin takaisin rantaveteen. Katsoin häntä voitonriemuisena.
”Sinun pitää osata varautua myös tuollaisiin. Yllättykset voivat saada sinut vetämään vettä henkeesi, kuten juuri äsken kävi. Et saa unohtaa hengityksen pidättämistä”, totesin ja kohtasin kollin sinisen katseen. Hän oli saanut ylimääräiset vedet pois keuhkoistaan.
”Mutta se veden roiskuttaminen oli aika hyvä idea, eikö ollutkin?” kolli intoili ylpeänä. Nyökkäsin tyynesti.
”Yritetään uudestaan, mutta nyt minäkin taistelen, vaikka en ihan tosissani. Yritä saada minut pinnan alle”, käskin uudelleen ja odotin Lauhatassun aloittavan.
//Lauha?
// 426 sanaa
