Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Matka kohti Eloklaanin leiriä taittui täydessä hiljaisuudessa. Viritin joka ikisen aistini siltä varalta, että eloklaanilaiset vaanisivat meitä metsän kätköistä. Oloni oli muuttunut hyvin epämukavaksi jo silloin, kun olimme astuneet Eloklaanin ja Kuolonklaanin välisen rajan yli.
Jokainen pienikin rasahdus sai minut kääntämään katseeni välittömästi äänen suuntaan. Henkäystähti ja eloklaanilaiskolli kulkivat edelläni, he vaikuttivat huomattavasti rauhallisimmilta. Todellisuudessa tiesin, että ainakin Henkäystähden sisällä paloi raivo ja inho. Paluu Eloklaanin reviirille taatusti muistutti häntä kaikesta siitä, mitä me olimme menettäneet.
Ympärillemme avautuva metsä tuntui turvattomalta. Tavallisesti nautin metsässä kävelemisestä, mutta kun tein niin vieraalla maalla, tunne oli lähinnä päinvastainen. Kun leirin piikkihernemuurit häämöttivät vasta edessämme, korviini kantautui varoitushuuto. Huutaja oli kaiketi joku eloklaanilaisista, joka oli havainnut meidät.
”Kierretään sisäänkäynnille”, Henkäystähti lausahti välinpitämättömästi ja johdatti meidät leirin toiselle puolen. Ennen kuin saavutimme piikkihernetunnelin, meitä vastaan käveli kolme eloklaanilaiskissaa. Tunnistin edellä kulkevan kissan vaivatta Mesitähdeksi. Hänen vihreistä silmistään heijastui hämmennys, kun hän näki meidän saapuvan heidän leiriinsä hänen poikansa kanssa.
”Mitä tämä tarkoittaa?” valkoturkkinen päällikkö kysyi ja katsoi vuorotellen Henkäystähteä ja poikaansa. Minä pysyin vaiti ja aioin tehdä niin koko vierailun ajan, ellei joku erityisesti kysyisi minulta jotakin. Tehtäväni oli varmistaa päällikköni turvallisuus, ei osallistua keskusteluun. Ei sillä, että minulla olisi mitään sanottavaa ollutkaan. Luotin täysin Henkäystähden arvostelukykyyn ja kykyyn päättää, mitä hän halusi rajanylittäjälle tehtävän.
”Sinun klaanisi jäsen ylitti meidän rajamme ja yritti liueta paikalta kuin mitään ei olisi sattunut. Voisi kuvitella, että hän haluaa järjestää uuden sodan. Jättää nyt hajujäljet vihollisen reviirille ja kadota paikalta mitään sanomatta. Luuletteko todella, että asiat hoidetaan noin?” harmaaraidallisen kollin ääni oli kylmä, täynnä vihaa ja inhoa. Henkäystähden äänensävy kertoi, ettei hänen kanssaan olisi mahdollista neuvotella. Hän halusi saada rajanylittäjän vastuuseen teostaan, vaati mitä vaati. Mesitähden katse pysyi rauhallisena. Sitä oli vaikea tulkita, mutta olin huomaavinani hänen silmissään häivähdyksen pettymystä, kun kolli käänsi vihreän katseensa poikaansa.
”Onko se totta, Kortetuike?” eloklaanilaispäällikkö kysyi, paljastaen poikansa nimen minullekin, joka ei sitä aiemmin ollut tiennyt. Katseeni kääntyi Mesitähden poikaan, joka kohtasi isänsä katseen rohkeasti ja nyökäytti pienesti päätään.
”On se, mutta se oli vahinko. En minä sotaa tahdo, päinvastoin”, kolli lausahti vähintäänkin yhtä rauhallisesti kuin hänen isänsä. Eloklaanilaiset olivat aivan toista maata kuin kuolonklaanilaiset. Mesitähden katse siirtyi takaisin Henkäystähteen.
”Siinä tapauksessa koko Eloklaani pahoittelee rajanylitystä. Sellaista ei saisi sattua, mutta vahinkoja sattuu joka kissalle joskus, kai sinä viisaana kissana sen ymmärrät?” valkoturkkinen päällikkö kysyi. Henkäystähti huiskaisi hännällään ilmaa.
”Joillekin vähän enemmän kuin toisille”, Henkäystähti ärähti, ”minä vaadin, että tämä kissa saa rangaistuksen teostaan, jotta osaa jatkossa toimia sääntöjen mukaan. Ellet sitten halua purkaa yhdessä Punatähden kanssa sopimiasi sääntöjä.”
Mesitähti pudisteli päätään.
”Säännöt on hyvä olla, jotta klaanit pysyvät sovussa ja erillisinä toisistaan. Mikäli rangaistus on sinun ehtosi rauhan jatkumiselle, olen valmis suostumaan siihen”, Mesitähti naukui ja räpäytti vilpittömästi silmiään.
”Vaadin, että tämä niin sanottu soturisi jättäytyy partioista pois seuraavaksi puoleksi kuuksi ja pysyttelee sen ajan leirissä samalla kun siivoaa pesiä, muistellen samalla miten säännöt toimivat ja miten niitä noudatetaan”, Henkäystähti vaati. Mesitähti näytti mietteliäältä, kunnes pudisteli päätään näyttäen olevan pahoillaan.
”Olen pahoillani, mutta en voi hyväksyä ehdotustasi sellaisenaan. Rangaistus voi kestää neljäsosakuun, mutta ei sen pidempään. Klaani tarvitsee ruokaa ja tarvitsemme jokaisen soturin partioihin”, Mesitähti ehdotti. Henkäystähti näytti olevansa kaikkea muuta kuin tyytyväinen, mutta vaihtoehdot olivat vähissä.
”Hyvä on sitten. Katsokin, että rangaistus toteutuu. Mikäli kuulen, että niin ei ole käynyt, lupaan että tulet katumaan sitä”, raidallinen kolli sihahti. Hän käänsi katseensa minuun.
”Palataan leiriin, Tuhkajuova. Täällä ei ole meille enää mitään.”
//Korte saa halutessaan jatkaa
KP-boosti käytössä
