Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Pentutarhalla aika kului nopeasti, muttei se mitään herkkua ollut. Minusta tuntui, että Varispentu oli alkanut nauttimaan ärsyttämisestäni. Pentu toisteli samoja kysymyksiä päivästä toiseen. Kyllä minä pienen pennun ärsyttämisen kestin, tärkeintä vain oli se, ettei Varispentu ollut ihan toivoton tapaus.
Pennulla riitti intoa moniin asioihin. Tämän päivän valituksen aihe oli se, miten vanhemmat pennut olivat päässeet oppilaiksi ja Varispentu ei. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan tummanharmaan pennun jatkuvaa valitusta, joten päätin keksiä tälle muuta tekemistä. Ehdotus sammalpallon pelaamisesta sai Varispennun innostumaan.
”Se aiemmin käyttämämme sammalpallo taitaa olla vielä pentutarhalla. Hae sinä se”, komensin Varispentua. Tummanharmaa kolli katsahti minuun aluksi kai aikomuksenaan valittaa taas, mutta tyytyi sitten kohtaloonsa. Mielestäni oli tärkeää, että jokaista kissaa käskytettiin vähän jo pentuina. Silloin soturikoulutus tuskin olisi niin kamalaa, kun komenteluun oli totuttu jo pentuna.
Istuskelin pentutarhan edustalla odottaen Varispennun paluuta pentutarhalta. Aurinko oli huipussaan, muttei se lämmittänyt samalla tavalla kuin viherlehden aikaan. Auringon lämpö oli lähinnä vain muisto menneisyydessä. Paksu pilvipeite mateli taivaalla Eloklaanin reviirin suunnasta kohti aurinkoa, joka katoaisi pian pilvien taakse.
Säpsähdin, kun tunsin jonkin iskeytyvän selkääni vasten. Käännyin Varispennun suuntaan katsoen pentua aluksi ankarasti, mutta sitten vähän lempeämmin.
”Hyvä heitto”, totesin ja iskin käpälälläni sammalpallolle vauhtia. Se singahti kohti Varispentua, joka ei kai ollut valmistautunut niin nopeaan aloitukseen. Pallo vierähti pennun ohitse jatkaen matkaansa maata pitkin kohti leirin kiviseinämää Varispentu perässään. Pentu sai pysäytettyä pallon ennen kuin se tömähti leirin seinämään. Varispentu kantoi sen lähemmäksi ja pudotti sitten maahan. Välimatkaa minulla ja pennulla oli muutamia ketunmittoja. Tummanharmaa Varispentu veti syvään henkeä ja valmistautui lyömään pallon vauhdilla liikkeelle. Isku osui täydellisesti juuri oikeaan kohtaan, ja sammalpallo lähti vauhdilla lentämään minua kohti.
En tietenkään pelannut tosissani, mutta päätin vaikeuttaa peliä vähän. Ennen kuin sammalpallo ehti pysähtyä, iskin sitä käpälälläni niin, että se nousi ilmaan ja lensi kaaressa kohti Varispentua. Pentu nosti katseensa ylös ja yritti juosta sinne, minne pallo putoaisi.
Ihme kyllä, Varispentu päätyi juuri oikeaan paikkaan ja onnistui lyömään palloa heti sen pudottua maahan.
”Näitkö tuon?!” pentu hihkaisi ylpeänä, mutten ehtinyt vastaamaan, sillä keskityin peliin ehkä vähän liian täysillä.
Olimme pelanneet sammalpalloa jo hyvän tovin, muttei Varispentu tuntunut kyllästyvän. En pitänyt ajatuksesta, että pelaaminen olisi pelkkää ajatuksetonta pallon heittelyä, joten opetin Varispennulle aina uusia tapoja käsitellä sammalpalloa. Tänään opetin, miten sammalpallon sai nousemaan ilmaan sitä lyödessä.
Aurinko oli kadonnut pilvien taakse ja leiri oli tyhjentynyt partioiden lähdettyä matkoihinsa.
Varispentu heitti pallon kaaressa minua kohti, mutta ajatukseni herpaantui nähdessäni, kuinka jokin lähestyi minua taivaalta. Aluksi kuvittelin sen olevan jokin hyönteinen, mutta tajusin nopeasti mistä oli kyse. Valkea lumihiutale leijaili hallitsemattoman näköisesti kohti maata. Sitä seurasi toinen, kolmas ja niin monta, etten olisi pystynyt kaikkia laskemaan.
”Mitä nyt?” Varispentu kysyi, kun pallo kiisi ohitseni. Pentu ei kaivannut vastausta, kun hänkin huomasi taivaalta tulevat lumihiutaleet. Silmät suurina kollipentu katseli valkeita hiutaleita.
”Se on lunta. Lehtikato on saapunut”, lausahdin vakavalla äänellä vilkaisematta Varispentua.
//Varis?
// 463 sanaa
