Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Vilkaisin Pimentovarjoa ja kohautin lapojani.
”Minä uskon, että he eivät edes saalistaneet reviirillämme. He saivat kiinni yhden jäniksen, mutta tuskin muuta”, totesin ja käänsin katseeni eteenpäin.
”Miksi sinä niin uskot?” naaras kysyi.
”He olivat varmasti vielä oppilasikäisiä. Erakot, jotka riistaamme ovat kavaltaneet, ovat takuulla vanhempia. Lisäksi he yrittivät kiistää varkauden, mutta kun Punatähti uhkasu kuolemalla, toinen heistä tunnusti teot. Olen aika varma, että Punatähtikin tietää heidän olevan syyttömiä”, selitin ja tarkkailin ympäristöämme. Pimentovarjo ei sanonut hetkeen mitään. Kävelimme eteenpäin. Aurinko lämmitti mukavasti hopeanharmaata turkkiani. Pimentovarjolla takuulla oli vielä lämpimämmät oltavat, sillä aurinko lämmitti parhaiten tummia pintoja, jollainen Pimentovarjon musta turkki oli.
”Niin. Mitäpä menivät tunnustamaan teon, jota eivät tehneet”, soturi tuhahti.
”Toinen niistä pelkäsi niin, ettei saanut sanaa suustaan”, sanoin ja virnistin pienesti. Kissa oli ollut minua aika paljonkin suurikokoisempi, mutta silti hän tuntui olevan koko ajan peloissaan. Olin ylpeä itsestäni. Vaikka olinkin pieni, olin saanut toisen kissan pelkäämään minua.
”Odota”, Pimentovarjo naukaisi yhtäkkiä ja pysähtyi. Vaistomaisesti aloin tarkkailla ympäristöämme ja haistelin ilmaa. Pimentovarjo teki samoin. Soturi pudottautui matalaksi ja kohdisti katseensa läheiseen pensaikkoon. Pensasrykelmän oksat heiluivat ja lehdet kahisivat toisiaan vasten. Myös minä painauduin alas ja hiivin klaanitoverini rinnalle. Ketun haju oli voimakas täällä päin. Pysyimme paikoillamme ja pidimme katseemme edessäpäin. Välillä vilkaisin sivuilleni, ihan vain varalta. Punaruskea häntä vilahti silmänräpäyksen ajan puskan ulkopuolella. Vilkaisin Pimentovarjoa, joka käänsi myös hetkeksi katseensa minuun.
”Se pitää ajaa pois tai tappaa”, naaras sanoi, ja minä nyökkäsin. Olin ajatellut aivan samaa. Jos lähtisimme nyt leiriin, kettu voisi lähteä peräämme. Oli turhaa ottaa riski ja johdattaa petoeläin suoraan reviirimme sydämeen. Odottelimme hetken, kunnes kettu tuli esiin pensaikosta. Se katseli hetken ympärilleen. Oranssilla turkilla oli pensaasta katkenneita oksia. Lähdin juoksemaan kohti meihin selin olevaa eläintä. Loikkasin ilmaan välimatkan ollessa sopivan pieni. Kettu huomasi minut myöhään, joten sen selkään laskeutuminen sujui leikiten. Upotin kynteni eläimen paksuun turkkiin ja pidin kiinni. Kettu alkoi riehumaan ja yritti irrottaa minua selästään. Pimentovarjo liittyi taisteluun ja sivalsi kynsillään ketun poskea. Silloin eläimen huomio kiinnittyi tummaan soturiin, joten loikkasin pois sen selästä.
//Pimento? Vuodenaika on muuten vaihtunut jo viherlehteen.
// 331 sanaa
