Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
”Tajuan kyllä, mutta sinä käyttäydyt nyt todella itsekkäästi, etkä ajattele klaaniasi”, lausahdin kylmäkiskoisesti Varissulalle ja pakotin itseni pysymään rauhallisena. Poikani ei selvästikään kyennyt näkemään asiaa minun kantiltani. Hän näki vain itsensä. Se sai minut hieman ärsyyntymään, mutta pidin sen sisälläni. Pakotin ilmeeni pysymään rauhallisena ja häntäni pysymään aloillaan, vaikka se meinasikin nytkähdellä ärsytyksestä. En pitänyt siitä, miten Varissulka kohteli minua ja kuinka itsekkäästi hän ajatteli. En pitänyt myöskään siitä, miten vähän kolli tuntui kunnioittavan päällikköään. Vaikkei Henkäystähti ollutkaan Varissulan oikea isä, en minä ollut opettanut häntä suhtautumaan noin.
”Sillä ei ole mitään merkitystä onko Henkäystähti sinun isäsi vai ei, mutta hän on sinun päällikkösi. Jokaisen soturin on tehtävä töitä päällikkönsä ja varapäällikkönsä hyväksynnän vuoksi. Minä tiedän kyllä omat virheeni, mutta olen tehnyt kaikkeni korjatakseni ne. Suurin virheeni koskaan oli rakastua Väärävarjoon, mutta minä olen saanut siitä jo rangaistukseni – sinut. Pimeyden Metsä lähetti sinut, jotta voisin korjata virheeni ja kasvattaa sinusta hyvän soturin Kuolonklaanille. Sinä olit rangaistus, jota minä opin rakastamaan ja jonka vuoksi olin valmis tekemään kaikkeni. Jos olisin kertonut sinun olevan Väärävarjon poika, ymmärrätkö mitä siitä olisi seurannut?” pidin pienen tauon, antaen Varissulalle mahdollisuuden vastata. Mutta koska kolli ei vastannut, päätin jatkaa itse:
”Sinä olisit menettänyt mahdollisuutesi heti. Henkäystähti ei olisi sietänyt sinua edes sen vertaa kuin hän sietää sinua nyt, sinua pidettäisiin puoliverisenä ja huonompana kuin muut. Henkäystähti luottaa sinuun, joten älä pilaa mahdollisuuksiasi jatkaa elämääsi luotettuna soturina. Sinä käyttäydyt kuin pikkupentu ja jos jatkat samaa rataa, Henkäystähti ymmärtää sinun tietävän totuuden ja takuulla tekee elämästäsi pelkkää tuskaa, enkä minä ole silloin estelemässä häntä. Sinä teet omat valintasi ja mikäli todella päätät inhota minua, et sinä ole enää minun poikani.”
Katseeni oli kylmä, minä todella tarkoitin mitä sanoin. Rakastin Varissulkaa sellaisena kuin olin hänet aiemmin tuntenut, mutta tämä edessäni seisova kissa oli joku aivan muu. En ollut kasvattanut Varissulkaa inhoamaan vanhempiaan, vaan kunnioittamaan heitä vaikka mikä olisi. Jos hän todella paljastuisi samanlaiseksi mitä suurin osa jälkikasvustani oli, olin valmis menettämään hänet ja elämään taas vain Kuolonklaania varten.
//Varis?
