Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Ollessamme partiossa aiemmin tänään Pimentovarjon kanssa, olimme löytäneet ketun. Mustan soturin päätöksestä emme olleet hakeneet muita partion jäseniä apuun, vaikka jälkeen päin ajatellen se olisi ollut kaikista järkevintä. Kettu oli kuin olikin päässyt elossa, vaikkakin melko pahoin haavoittuneena karkuun. Pimentovarjo totta tosiaan näytti juuri siltä, että hän oli saanut kunnolla turpiinsa. Soturin musta turkki oli rähjäinen ja täynnä pieniä pintanaarmuja, kettu oli yllättänyt taistelun keskellä meidät useaan otteeseen raivokkuudellaan. Aivan kuin se olisi ollut kuolematon.
Itse en näyttänyt yhtä rähjäiseltä kuin klaanitoverini, mutta kettu oli onnistunut viiltämään hampaillaan inhottavan haavan vasempaan poskeeni ja repimään pieniä karvatukkoja sieltä täältä ympäri kehoani. Poskessani olevaa haavaa kirveli inhottavasti, mutta olin päättänyt selvitä ilman parantajan apua. En halunnut astua jalallani parantajan pesään, jossa parhaillaan lojui viheryskään sairastuneita.
”Olen, selvisimme säikähdyksellä. Olisi ollut viisaampaa vain hakea Turmaloikka ja Kalmakuu apuun”, tuhahdin päätäni pudistellen. Jälkiviisaus ei auttanut enää tässä vaiheessa, mutta seuraavalla kerralla emme yliarvioisi omia taitojamme näin. Pimentovarjo kohautti lapojaan.
”Se kettu ei ollut järjissään, eivät ne normaalisti ole noin sitkeitä. Ehkä lehtikato on sekoittanut sen pään”, naaras arveli. Nyt oli minun vuoroni kohauttaa lapojani. Rintaani kalvoi ikävä tunne. Olimme päästäneet ketun karkuun, ja nyt se arvaamaton otus vaelteli klaanin reviirillä vapaasti.
”Pitäisiköhän meidän lähteä etsimään sitä? Se on vaaraksi muille, ja minusta tuntuu, että me järkytimme sen mieltä entisestään”, tokaisin kääntäen katseeni Pimentovarjon suuntaan. Ilmeeni oli vakava, mutta katseeni kertoi, kuinka huolissani olin. Varissulka oli lähtenyt hetki sitten partion kanssa Lehtikuusilaakson suunnalle, ja minä pelkäsin poikani puolesta. Se tunne oli inhottava, etenkin kun en koskaan aiemmin ollut kokenut vastaavaa. Hän oli pennuistani ainoa, josta voisi tulevaisuudessa tulla jotain suurta, enkä tosiaankaan halunnut menettää häntä.
//Pimento?
// 270 sanaa
