Tuhkajuova

Hahmon kuva
265 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Elandra

Siristin epäilevästi silmiäni, kun kuuntelin Pimentovarjon puheita muinaisista klaaneista. Hän tuntui epäilevän Mesitähden kertomusta jonkin verran, mutta selvästikään ei niin paljoa, etteikö olisi voinut uskoa sen olevan totta. Jos Pimentovarjo ei olisi uskonut lainkaan näiden muinaisten klaanien todellisuuteen, hän ei olisi tullut puhumaan asiasta minun kanssani. Musta naaras yritti kysellä, oliko kumppanini kertonut minulle koskaan mitään muinaisista klaaneista. Jostain syystä hän epäili, että Henkäystähti tietäisi totuuden. Se oli ihan järkevä ajatus, sillä päällikkö oli tavannut esi-isämme Kuuluolassa haettuaan henkensä.
Minä ja kaikki muut kuolonklaanilaiset olimme kuulleet historiastamme tarinoita, joissa mitään muita klaaneja ei koskaan oltu mainittu. Ajatukseni alkoivat sinkoilla sinne tänne, oli vaikeaa keskittyä itse aiheeseen ja Pimentovarjon esittämään kysymykseen. Jouduin keskittyä todella kovasti, mutta siitä huolimatta ajatus yritti karata. Yritin muistaa, oliko Henkäystähti koskaan sanonut sanallakaan mitään muista klaaneista, mutten saanut päähäni sellaista hetkeä. Siispä pudistelin ärsyyntyneenä päätäni.
”Ei, en minä ole koskaan kuullut mitään mistään muiniaisista klaaneista. Jos se sinua niin paljon kiinnostaa, miksi et vain kysy Henkäystähdeltä itseltään?” kysyin turhan koppavalla äänensävyllä. Pimentovarjo siristi silmiään.
”Uskotko oikeasti, että hän kertoisi mitään? Mesitähden tarinat olivat aivan päinvastaiset, miten olemme oppineet tuntemaan Kuolonklaanin historian. Jos muinaiset klaanit ovat todella olleet olemassa, sille täytyy olla syynsä, ettei niistä ole puhuttu”, musta naaras naukui kylmällä, mutta rauhallisella äänellä.
”Miksi se edes kiinnostaa sinua niin paljon?” kysyin toveriltani nyt hieman rauhallisemmalla äänellä, ”mennyt on mennyttä. Mitä väliä sillä on, mitä joskus on tapahtunut? Mutta jos se sinua todella vaivaa noin paljon, voin kysyä asiasta Henkäystähdeltä.”
En ollut varma, miksi myönnyin moiseen, kenties koin halua auttaa ainoaa kissaa, joka tuntui ymmärtävän minua edes vähäsen.

//Pimento?

Author: Elandra