Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Pyräkkäpirun vastaus oli ennen kaikkea törkeä. Hän arvosteli töykeillä sanoillaan sekä minua, Henkäystähteä että lähes jokaista muuta klaanitoveriaan. Hölmö, nuori kolli ei tosiaankaan ollut tullut emoonsa sitten lainkaan. Hän ei tuntunut ymmärtävän, kuinka tämä maailma toimi.
”Sinun sanasi ja tekosi ovat vakavassa ristiriidassa keskenään”, tokaisin kylmällä äänellä ja siristin inhoten silmiäni. Minulla ei ollut syytä mielistellä Pyräkkäpirun kaltaista laiskaa, haavemaailmoissaan elävää soturia, mutten halunnut haastaa turhaa riitaa. Kolli katsoi minua kysyvästi, kuin ei olisi käsittänyt mistä puhun. Turhautuneen huokauksen saattelemana avasin kollille sitä, mitä olin sanoillani tarkoittanut:
”Sinä olit se, joka halusi lähteä vartiopaikalta etsimään vihollista. Jos se ei ole haastamista, niin mitä se on?” esitin kysymyksen, johon en todellisuudessa halunnut vastausta. Kun Pyräkkäpiru oli avaamassa suutaan vastatakseen, nousin ylös vaihtaessani asentoani ja näpäytin hännälläni kollin kuonoa vaientaen hänet.
”Minä kyllä uskon, ettei kaltaisellasi soturilla ole tarvetta haastaa ketään. Sinulla ei ole kokemusta siitä, millaista elämä on tämän klaanin rajojen ulkopuolella. Olet elänyt liian vähän, jotta voisit ymmärtää, miten tämä maailma oikeasti toimii. Ja nyt hiljaa, sinun tehtäväsi on vartioida, ei arvostella klaanitovereitasi ja niskuroida tuolla tapaa. Voit olla varma, että Henkäystähti kuulee tästä”, tuhahdin ja käänsin tiukan katseeni pois Pyräkkäpirusta. Mikäli kolli päättäisi jatkaa turhanpäivästä jankutustaan ja arvosteluaan, pitäisin huolen siitä, että hän saisi katua sitä. Olimme ylittäneet jo rajan, kun olimme kesken vartioinnin hairahtuneet näinkin pitkäksi ajaksi keskustelemaan turhanpäiväisyyksiä. Virhe oli myös minun, mutta sain syyttää siitä vain väsymystäni. Se sai minut tekemään asioita, joita en virkeänä koskaan erehtyisi tekemään.
//Pyräkkä?
