Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Kireä ja jännittynyt keskustelu oli muuttunut rauhalliseksi, ja Pimentovarjo oli sanonut sellaista, mitä hänen suustaan harvoin kuuli sanottavan. Minä pidin Pimentovarjosta juuri siksi, että hän osasi olla napakka sanoissaan, mutta halutessaan myös kohtelias.
Keskustelu päättyi tumman soturin alkaessa etsiä katseellaan jälkeläisiään, joita ei näkynyt missään. Vaikka pennut tai heidän vahtimisensa ei ollut minun kontollani, vatsassani muljahti huomatessamme heidän kadonneen. Miten kaksi kaltaistamme soturia ei ollut huomannut, kun kolme kovaäänistä pentua oli livahtanut ulos pesästä? Pimentovarjon – sekä myös vähän minun – onneksi pennut löytyivät heti pesän ulkopuolelta isänsä kimpusta. Oli hämmentävää, miten Turmaloikan kaltainen ilkiö muuttui omien pentujensa seurassa aivan toisenlaiseksi. En tiennyt huomasiko tabbykuvioinen kolli edes minua Pimentovarjon ripittäessä häntä. Kolli oli harvinaisen nöyränä kumppaninsa edessä, ja pyysi jopa anteeksi. Pimentovarjo jätti kollin pentujensa seuraan ja palasi luokseni pentutarhan edustalle. Musta kuningatar istuutui viereeni. Hän vaikutti edelleen hiukan ärsyyntyneeltä.
”Uskomatonta, ettei hän sanonut mitään. Hän ei osaa ollenkaan pitää kuria. Oliko Henkäysvarjo samanlainen kun Sähkötuho ja muut olivat vielä pentuja?” naaras esitti kysymyksen ja siirsi katseensa perheestään minuun. Kohtasin naaraan harmaansinisen katseen.
”Aika pitkälti”, lausahdin ja tunsin oloni epämukavaksi katsoessani naarasta silmiin, joten annoin katseeni liukua hänestä leirin pääaukiolla oleviin kissoihin ennen kuin jatkoin, ”Varissulan kasvatukseen hän ei onneksi osallistunut lainkaan, koska minä kielsin. Kenties se onkin syy, miksi Varissulka kasvoi kunnon soturiksi.”
Varissulka ja hänen suhteensa Henkäysvarjoon ei ollut asia, josta halusin puhua. Vaikka luotinkin Pimentovarjoon enemmän kuin muihin kuolonklaanilaisiin, en voinut kertoa edes hänelle totuutta nuorimmasta pojastani. Totuus oli häpeällinen, ja sen julki tuominen pilaisi maineei lopullisesti. Siksi halusinkin kääntää keskustelun toisaalle, ennen kuin Pimentovarjo tajuaisi takertua siihen sen enempää.
”Aiotko esittää Punatähdelle toiveita siitä, keistä voisi tulla pentujesi mestareita?” käänsin taas katseeni mustaan kuningattareen.
//Pimento?
