Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Luulin jo, että minun ja Pimentovarjon välinen keskustellu leirin ulkopuolella alkoi olla lopussa. Valmistauduin palaamaan leiriin, kun musta naaras pudottikin pommin, jota en todellakaan ollut odottanut. Naaras kertoi aikovansa paljastaa minulle oman salaisuutensa vakuutteeksi hänen uskollisuudestaan. Aikeeni poistua haihtuivat kuin savuna ilmaan ja keskityin kuuntelemaan toveriani tarkkaan ja keskeyttämättä. Tämä oli selvästi salaista, sillä Pimentovarjo vilkuili ympärilleen kai varmistaakseen, ettei paikalla ollut ylimääräisiä korvapareja kuuntelemassa.
”Turmaloikka on elossa”, se oli Pimentovarjon salaisuus. Hän jatkoi vielä kertoen tarkemmin aisasta, samalla paljastaen oman heikkoutensa, jonka tosin olin jo aiemmin tiennyt: rakkaus. En tiennyt, mitä ajatella. Pimentovarjo oli oman salaisuutensa lisäksi paljastanut yhden Henkäystähden valheista. Klaanille päällikkö oli vakuutellut, että Turmaloikka oli ollut petturi, joka oli liittoutunut erakoiden kanssa. Tunsin, kuinka hännänpääni alkoi nytkähdellä. Oloni oli varsin epämukava.
Mutta jokin minun mielessäni pakotti minut ymmärtämään Henkäystähden tekoa. Hän oli päällikköni, hänen valintansa olivat aina oikeita. En minä voinut syyttää Henkäystähteä, hän oli varmasti toiminut niin miten oli parhaakseen kokenut.
Siispä keskityin vain miettimään sitä, että Pimentovarjo oli valehdellut päälliköllemme. Tunsin jonkin muljahtavan rinnassani. Tiesin, etten voisi kertoa toverini suurinta salaisuutta Henkäystähdelle. Se soti arvojani vastaan, voisinko todella pitää Henkäystähdeltä näin suuren salaisuuden? Purin hampaitani hermostuksissani yhteen. Pimentovarjonkin täytyi huomata, millaista taistelua kävin juuri mielessäni. Nostin vihreän katseeni Pimentovarjoon, joka katsoi minua harmahtavia silmiään siristäen.
”Kiitos luottamuksesta, kai”, vastasin silmiäni vastavuoroisesti siristäen, ”ainakin nyt tiedän, että voin luottaa sinuun. Mutta mistä sinä tiedät, että voit luottaa minuun? Sinä tiedät, että arvostukseni päällikköä kohtaan on suurempi kuin sinua.” Se oli totuus ja tiesin, ettei minun ollut syytä valehdella Pimentovarjolle, sillä hän tiesi sen takuulla myös. Olin kyllä jo tehnyt päätökseni, että pitäisin Pimentovarjon salaisuuden, vaikka se tuntuikin vaikealta ja väärältä. Arvostin kuitenkin Pimentovarjoa niin paljon, että minun olisi pidettävä hänen salaisuutensa – ja lisäksi tiesin, että jos paljastaisin hänen salaisuutensa, mikään ei estäisi häntä tekemästä samaa minulle.
//Pimento?
