Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Pimentovarjo oli jo antamassa ketulle kuolettavaa iskua, mutta se epäonnistui. Kettu alkoi sätkimään ja sai kaadettua Pimentovarjon kyljelleen. Onneksi olin ollut valppaana. Loikkasin pitkällä loikalla kohti kettua ennen kuin se ehti käydä tumman soturin kimppuun. Sivalsin kynsilläni sen lapaa. Kettu rääkäisi ja käännähti minun puoleeni. Loikkasin askeleen taaksepäin väistäessäni tuuheahäntäisen eläimen kynsiä. Se epähuomiossa käänsi selkänsä Pimentovarjolle. Kun kettu valmistautui loikkaamaan kimppuuni, jokin varasti taas sen huomion. Pimentovarjo oli kammennut itsensä ylös ja upottanut hampaansaa ketun häntään. Nyt soturi riuhtoi sitä niin kovaa kuin saattoi. Näin tilaisuuteni tulleen. Loikkasin ketun paljaaseen kaulaan ja upotin hampaani siihen. Kettu kierähti selälleen ja yritti saada hampaillaan ja käpälillään minusta otetta. Sain juuri ja juuri otteen ketun kaulasta. Purin hampaitani yhteen niin kovaa kuin saatoin. Mitä enemmän purin, sitä kovempaa kettu huusi ja yritti riuhtoa minua irti. Lopulta repäisin palan irti ketun kaulasta. Verta pulppusi kasvoilleni kuin suihkussa. Se tuli tasaisesti ketun sydämen sykkeen mukaan. Kettu vikisi ja sätki. Loikkasin pois sen päältä ja ravistelin turkkiani. Koko kuononi ja rintani olivat veren peitossa. Kettu lopetti sätkimisen. Se oli kuollut.
Käännyin sitten Pimentovarjon suuntaan. Naaras käveli luokseni.
”Sattuiko?” naaras kysyi nähtyään minut.
”Ei mitään merkittävää”, totesin kylmänviileästi ja aloin nuolla verta pois turkiltani. Veri oli rautaisen makuista kuten aina. Nuolemisessa menisi ikuisuus, joten sain paremman idean.
”Käyn hehkulammella pesemässä tämän pois. Tuletko mukaan vai palaatko yksin leiriin?” esitin soturille kysymyksen.
//Pimento?
// 225 sanaa
