Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Kun Varistassu otti puheeksi isäkseen luulemansa Henkäysvarjon, tunsin oloni epämukavaksi. Oppilas tuskin oli koskaan edes jutellut Henkäysvarjon kanssa ja takuulla ajatteli, ettei hänen isänsä välittänyt hänestä. Nytkö hän kuitenkin tahtoi tehdä vaikutuksen varapäällikköön? Turha toivo, mietin mielessäni.
”Ei hän osaa. Minä uskon, että Henkäysvarjo arvostaa jokaista kuolonklaanilaista, joka osaa uida. Se on klaanille eduksi, jos kissoja ei enää hukkuisi jokeen tai Hehkulampeen”, vastasin tummanharmaalle pojalleni. Oli ollut oikea ratkaisu valehdella pennun isästä muille, mutta Varistassulle valehteleminen ei enää tuntunutkaan niin hyvältä. Pelkäsin, että hän alkaisi kaivata elämäänsä isää ja yrittäisi lähentyä Henkäysvarjon kanssa. En tiennyt, paljastaisiko varapäällikkö salaisuuteni Varistassulle. Olin varma, että se tuhoaisi välimme pitkäksi aikaa. Yritin kuvitella itseni hänen tilanteeseensa. Jos Jyrkänneloikka olisi eläessään kertonut, ettei ollutkaan isäni, koko minäkuvani olisi tuhoutunut. Niin ei saisi käydä Varistassulle.
”Palataan takaisin leiriin ennen pimeää”, vaihdoin aihetta, jotta Varistassu ei pääsisi kyselemään Henkäysvarjosta enempää. Kolli veti kielellään vielä muutaman pitkän vedon tummaa turkkiaan pitkin, kunnes oli valmis lähtemään.
//Varis?
// 157 sanaa
