Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
”Sinun perheesi on sentään puhtaasti kuolonklaanilainen.”
Pimentovarjon lausahdus sai aikaan piston rinnassani. Voi, hän ei tosiaankaan tiennyt totuutta, eikä hän koskaan saisi tietääkään. Oli vaikeaa pitää naamani peruslukemilla, kun soturin sanoma lause soi päässäni yhä uudestaan ja uudestaan. Pimentovarjo oli väärässä: Varissulka oli puoliverinen, ja Henkäysvarjo tiesi sen oikein hyvin. Huoli poikani kohtalosta sai minut voimaan pahoin. En voinut sietää ajatusta siitä, että tulevana päällikkönä Henkäysvarjo saattaisi paljastaa synkimmän salaisuuteni kaikille ja tuhoaisi minun – sekä Varissulan – elämän. Jos hän olisi päällikkö, en voisi tehdä mitään. En ollut varma, oliko rakkauteni Varissulkaan riittävän vahva, että voisin koskaan vastustaa päällikköni käskyä.
”Henkäysvarjo ei ole hiirenaivoinen”, sain sanottua kasattuani ajatukseni. Kohtasin Pimentovarjon harmahtavan katseen mahdollisimman ilmeettömänä.
”Minä uskon, että sinun pentusi ovat turvassa. Jos Henkäysvarjo alkaisi tappamaan puoliverisiä ilman syytä, harva kuolonklaanilainen tuskin hyväksyisi moista. En usko, että hänen tarkoituksenaan on ajaa Kuolonklaania sisällissotaan, kerta hänen tavoitteenaan on kukistaa Eloklaani. Sellaista ei tehdä puolikkaalla klaanilla tai sen rippeillä”, lausahdin, vaikka uskoin Pimentovarjon miettineen asiaa tältäkin kantilta. Olisi erittäin typerä veto Henkäysvarjolta alkaa surmaamaan oman klaaninsa jäseniä syyttä, olivat he puoliverisiä tai ei.
Pimentovarjo ei ehtinyt vastata mitään, kun tuuli toi mukanaan usean tuntemattoman kissan tuoksut. Toverini oli huomannut saman, ja käännyimme molemmat valppaina hajun suuntaan kohti pohjoista. Oli ehkä uhkarohkeaa kohdata niin moni klaanin ulkopuolinen jäsen vain kahdestaan, mutta pakoon lähteminen olisi ollut klaanille varmasti isompi riski. Emme voisi johdattaa muukalaisia suoraan Kuolonklaanin leiriin.
Kun kissajoukko oli saapunut näköetäisyydelle, huomasin heidän kaikkien olevan hyvin nuoria. Yksikään kissoista tuskin oli edes kaheksaa kuuta vanhempia, ja pienin muukalaisista näytti olevan vielä aivan pentu. Siitä huolimatta en voinut olla pitämättä tulijoita uhkana. He olivat noin vain ylittäneet Kuolonklaanin rajamerkit ja lähestyivät nyt parhaillaan meitä. Karvani nousivat pystyyn, kun yksi kissoista lähti rynnistämään meitä kohti:
”Tervehdys! Missä teidän pesä sijaitsee?” Tummanruskean kollikissan kasvoilla oli iloinen hymy, joka hyytyi nopeasti, kun toinen kissa käski häntä pysähtymään. Kissa teki työtä käskettyä ja pysähtyi aloilleen. Vilkaisin epäröiden Pimentovarjoa, joka ei myöskään tuntunut olevan kovin iloinen nähdessään läjän tuntemattomia kissoja Kuolonklaanin reviirillä.
Vakavailmeinen laikukas kolli kertoi toiveistaan liittyä klaaniimme. Hänen sanojensa mukaan kissat olivat kuulleet klaaneista enemmän kuin moni erakko. Vilkaisin mietteliäänä Pimentovarjoa toivoen, että tämä ottaisi tästä ohjat käsiinsä. Tiesin, että Henkäysvarjo ei ilahtuisi lainkaan, jos veisimme viisi erakkoa Punatähden juttusille ja ilmoittaisimme, että he halusivat liittyä Kuolonklaaniin.
//Pimento tai Into?
