Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Istuskelin leirin laidalla nauttien auringon säteistä, jotka olivat viimein alkaneet lämmittää edes hieman. Katselin kolmen pentuni rauhallisia ja hillittyjä leikkejä, kun jokin – tai oikeastaan joku – keskeytti minun rauhani. Harmaavalkoinen pentu tassutteli häntä pystyssä ja totesi, että minä olen hänen isoemonsa. Pennun toteamus oli varsin tarpeeton, joten siristin turhautuneena silmiäni. En alkaisi jaarittelemaan turhuuksia Sulkavirran kurittoman pennun kanssa. Olin jo ajamassa pentua tiehensä ja mäkättämässä tyttärelleni siitä, ettei hän osannut pitää poikaansa aisoissa, kun Lokkipentu avasi taas suunsa:
”Olisiko sinulla hetki aikaa puhua kanssani? Olet kuulemma arvostettu soturi. Oletko koskaan tappanut vihollisia?”
Pienen pennun äänestä paistoi uteliaisuus ja hän puhui melko kohteliaasti, mutta se ei tehnyt minuun kovinkaan suurta vaikutusta. Sulkavirta kipitti luoksemme pahoitteleva katse kasvoillaan, mutta siirsin nopeasti katseeni takaisin edessäni tönöttävään pentuun.
”Kun puhut ensimmäistä kertaa jollekulle sinua kokeneemmalle, et voi hypätä asiaan tuolla tavoin”, aloitin terävällä äänellä. Lokkipentu siristi silmiään kysyvästi.
”Miten niin, mikä siinä muka oli väärin?” harmaavalkoinen pentu kysyi hämillään, ”minähän olin kohtelias.” *Typerä pentu*, ajattelin turhautuneena joutuessani selittämään, mikä pennulla meni pieleen.
”Soturit eivät pidä siitä, että tuollainen karvapallo ryntää kysymättä heidän luokseen ja alkaa ladella kysymyksiä, jotka eivät kuulu pennulle millään tavalla. Ensin sinä esittelet itsesi, sitten kysyt onko kissalla aikaa keskustella kanssasi ja ennen kuin jatkat, odotat hänen vastaustaan”, tuhahdin kireänä. Sulkavirta oli aivan yhtä huolimaton ja hellämielinen emona kuin soturinakin, eikä se ollut minulle mikään yllätys. Ensimmäinen asia, joka pennuille piti opettaa oli se, etteivät he saaneet noin vain lähestyä vanhempia kissoja. Se oli epäkunnioittavaa, töykeää ja äärimmäisen noloa pennulle, vanhemmalle kissalle ja sille, joka öykkäriluonteisen pennun on kasvattanut.
”Mutta ei, minulla ei ole nyt aikaa keskustella kanssasi. Ellet huomaa, niin olen kiireinen vahtiessani omia pentujani”, vastasin pennun ensimmäiseen kysymykseen ennen kuin hän ennätti sanoa mitään. Sulkavirta kumartui poikansa ylle:
”Tule Lokkipentu, mennään pois.”
//Lokki? 😮
