Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
(Yrtin hakija)
”Entä sinä? Oletko samaa mieltä hänen kanssaan erakoista?” Pimentovarjo kysyi katsoessaan samalla minua silmiin. Kohautin lapojani:
”Ei minulla ole mielipidettä asiaan, eikä sillä muutenkaan olisi mitään väliä. Minun tehtäväni ei ole ilmaista mielipidettäni asiaan, johon minulla ei ole päätösvaltaa.” Pimentovarjo siristi silmiään mietteliään oloisena. En halunnut naaraan kyselevän enempää mielipiteitäni, joten parhaalta vaihtoehdolta tuntui tilanteesta lähteminen.
”Olisi varmaankin paras palata leiriin, ettei kukaan ala epäillä mitään. Olisin otettu, jos pitäisit minut ajan tasalla, jos pääset lähestymään Henkäysvarjoa”, tokaisin ja käännyin ympäri. Tumma naarassoturi lähti perässäni takaisin leiriä kohti. Emme puhuneet mitään koko paluumatkan aikana, ja leiriinkin saavuttuamme lähdimme eri teille; minä tuoresaalista hakemaan ja Pimentovarjo sotureiden pesälle.
Minun ja Pimentovarjon välisestä keskustelusta oli kulunut jo lähes puoli kuuta. Muutamaa päivää aiemmin tuntematon kissa oli saapunut Kuolonklaanin reviirille ja hänet oli saateltu leiriin. Muukalainen oli saapunut luoksemme hakemaan apua parantajalta, sillä kissa oli pahasti sairas. Mutta kuten Punatähti oli sanonut, Kuolonklaanilla ei ollut varaa auttaa jokaista klaanin ulkopuolista jäsentä. Kissa oli lähetetty matkoihinsa ja elämä Kuolonklaanissa oli jatkunut kuten ennenkin, tai niin kaikki olivat kuvitelleet. Seuraavana päivänä muutamat kuolonklaanilaiset olivat saaneet ihmeellisiä oireita. Hehkuaskel oli nopeasti kertonut Punatähdelle, ettei ollut nähnyt vastaavaa koskaan aiemmin.
Saman päivän aikana eloklaanilaiset olivat saapuneet leiriimme ja he olivat käyneet päällikön puheilla. Pitkän keskusteluhetken päätteeksi päällikkömme oli ilmoittanut lähettävänsä kolme kissaa etsimään yrttejä mystiseen sairauteen. Epäonnekseni punaturkkinen päällikkö oli nimennyt minut yhdeksi lähtijöistä, ja kaiken lisäksi olisin vielä vastuussa kahdesta muusta soturista. Klaanikokouksen jälkeen olin lähestynyt Punatähteä hermostuneena.
”Mitä minun tehtäviini kuuluu matkan aikana?” olin esittänyt kysymyksen päällikölle. Punatähti oli kohteliaasti vienyt minut sivummalle ja selittänyt vastuualueeni:
”Sinun on huolehdittava, että klaanitoverisi eivät riko klaanien lakeja. Voitte keskustella eloklaanilaisten kanssa, mutta Kuolonklaanin asioiden levittäminen tai eloklaanilaisten kanssa ystävystyminen on ehdottomasti kiellettyä. Lisäksi sinun tehtäväsi on huolehtia, että kuolonklaanilaiset saavat syödäkseen ja lepäävät tarpeeksi.”
Kun olimme lähteneet matkaan, kuljin kahden muun kissan edellä kohti Kivikukkulaa, jossa tapaisimme eloklaanilaiset. Punatähti oli laittanut matkaan lisäkseni Mäyräkynnen ja Nuppujuovan, jotka molemmat kuuluivat klaanin nuorimpiin sotureihin. Toivoin, että molemmat osaisivat käyttäytyä matkan ajan kunnolla.
Kivikukkulalla kohtasimme neljä eloklaanilaista; kolme soturia ja heidän parantajaoppilaansa Leimusilmän. Parantajaoppilas esitteli itsensä ja mukanaan tuomat soturit, jotka olivat nimiltään Hallavarjo, Kultasiipi ja Helmipilkku. Minulle ainoastaan vanhempi soturi oli nimeltään tuttu ja olin nähnyt hunajanvärisen naaraan ennenkin, mutten ollut tiennyt hänen nimeään.
”Niin”, vastasin Leimusilmän toteamukseen, joka oli omaan makuuni melko turha. Tietysti me olimme Punatähden lähettämät soturit, ketkä muutkaan täällä odottelisivat heitä?
”Minä olen Tuhkajuova, ja tässä ovat Mäyräkynsi ja Nuppujuova”, esittelin matkatoverini rauhallisella äänellä, pitäen hymyn visusti poissa kasvoiltani. En halunnut antaa naapuriklaanin jäsenille liian tuttavallista kuvaa itsestäni tai kuolonklaanilaisista.
”Sinä kuulemma tiedät reitin yrttien luokse, joten oletan sinun olevan johdossa. Minä ehdottaisin, että sinä kuljet edeltä eloklaanilaisten kanssa ja minä ja klaanitoverini kuljemme aivan perässänne. Vaikka olemmekin matkalla yhdessä, tahdomme varmasti noudattaa klaanien yhteisiä lakeja”, lausahdin vakavailmeisenä ja silmäilin vuorotellen jokaista eloklaanilaista.
//Joku matkaajista?
