Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
”Tietääkö Henkäystähti?” Pimentovarjo kysyi. Täytyi myöntää, etten aivan ymmärtänyt hänen kysymystään. Siitä merkkinä kasvoilleni piirtyi kysyvä ilme. Sen huomatessaan varapäällikkö jatkoi tarkentaen kysymystään:
”Tietääkö hän, ettei Varissulka ole hänen poikansa? Henkäystähden tuntien hän tuskin sietäisi tätä silmissään, sillä Varissulkahan on puoliverinen.”
Minulla ei ollut tarvetta tai halua edes yrittää valehdella Pimentovarjolle. Salaisuus oli jo paljastunut, joten valehtelulle ei ollut enää syytä. Mieltäni kuitenkin kalvoi epäluuloisuus. Miksi mustaa soturia kiinnosti niin paljon? Olin varma, että Pimentovarjo ajatteli loppupeleissä aina itseään. Sille täytyi olla jokin syy, miksi hän niin kovasti halusi tietää salaisuuteni ja kaiken siitä.
”Tietää”, kerroin ilmeettömänä totuuden toverilleni. Pimentovarjo siristi hieman silmiään, kuin olisi epäillyt sanojani.
”Tietääkö hän, että Varissulka tietää totuuden isästään?” musta soturi jatkoi. Pudistelin päätäni:
”Ei tiedä, eikä saakaan tietää.” Mieleni teki sanoa enemmän, mutten voinut – en, sillä Henkäystähti oli päällikkö. Olisin halunnut kertoa Pimentovarjolle Henkäystähden inhoavan Varissulkaa, mutta en voinut. Se olisi asettanut päällikköni huonoon valoon, eikä asialla sinänsä ollut väliä ja kenties musta naaras oli huomannut sen itsekin. Tärkeintä oli, ettei Pimentovarjo kertoisi kenellekään salaisuuttani.
”Mutta se on hyvä, että olemme molemmat samoilla linjoilla toveruutemme suhteen. Toimivaa toveruutta ei ole järkeä pilata syyttä suotta”, lisäsin vielä rauhallisella äänellä ja nyökäytin päätäni.
//Pimento?
