Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Aurinko loisti korkealla taivaalla ja lämmitti hopeista turkkiani. Viherlehti oli saapunut Kuolonklaanin maille. Kissat tuntuivat olevan innoissaan lämmöstä ja siitä, että jokainen saattoi syödä vatsansa täyteen joka päivä. Minun päiväni menivät soturin tehtäviä hoitaessa. Halusin pitää itseni kiireisenä, jotta voisin parhaani mukaan vältellä Henkäysvarjoa. Jyrkänneloikka painosti lähes päivittäin minua. Hän halusi tyttärensä olevan kunnon soturi, jolla olisi myös kunnon kumppani. Tietenkin Henkäysvarjo oli hyvä soturi, mutta minä en tulisi koskaan olemaan hyvä kumppani hänelle tai kenelle muullekaan. Jyrkänneloikan mukaan tärkeintä oli näyttää muiden silmissä hyvältä.
Yritin unohtaa Henkäysvarjon ja isäni, joten poistuin leiristä ja loikin Hehkulammelle. Matka kesti tovin, mutta lopulta pääsin perille. Ohitin suuren kallion ja kaislikon. Pysähdyin rantaan ja annoin katseeni seilata Hehkulammen sinisenä hehkuvassa vedessä. Henkäysvarjo oli ollut oikeassa, tämä oli reviirin kaunein paikka viherlehden aikaan. En kuitenkaan ollut täällä vain ihailemassa maisemia. Astuin rantaveteen ja totuttelin hetken ajan hieman kylmään veteen. Viherlehti ei ollut vielä niin pitkällä, että vesi olisi ollut lämmintä. Askel askeleelta kävelin syvemmälle veteen. Kun vesi saavutti vatsakarvani, jouduin vetämään syvään henkeä ja hidastamaan tahtiani. Se tuntui samaan aikaan ihan kamalalta, mutta toisaalta ihan mukavalta. Tunsin pohjan katoavan jalkojeni alta, kun aloin kauhoa vettä käpälilläni. Tein tasaisia, melko nopeita potkuja takajaloillani pysyäkseni pinnalla. Olin vähällä umplahtaa pinnan alle, mutta onnistuin pitämään pääni sen yläpuolella.
Kun olin uinut tovin, palasin takaisin rantaan. Päivä päivältä uintitaitoni kehittyivät. Jyrkänneloikka halusi opettaa minulle taistelemista vedessä, kunhan vain hallitsisin ensin uimisen paremmin. Siihen tuskin kuluisi kovinkaan kauaa, sillä neljäsosakuussa olin edennyt omasta mielestäni paljon. Ensimmäisenä päivänä olin vähän väliä käynyt pinnan alle, mutta nyt saatoin uida pidempäänkin ilman ongelmia. Rannalla ravistelin turkkiani vähän kuivemmaksi, jonka jälkeen aloin nuolla sitä.
“Taasko olit uimassa?” kysymys yllätti minut. Nostin katseeni tulijaan, joka oli Henkäysvarjo. Nyökkäsin vastaukseksi ja jatkoin peseytymistä. Kolli pysytteli etäällä.
“Surmakynsi laittoi sinut yövartioon”, kolli kertoi rauhallisella äänellä. Lopetin hetkeksi nuolemisen ja nostin katseeni kolliin.
“Ja sen tulit minulle tänne saakka kertomaan?” kysyin hieman koppavasti. Soturi kohautti lapojaan.
“Ajattelin sinun haluavan tietää”, hän ilmoitti tuhahtaen. En vastannut mitään, vaan jatkoin peseytymistä.
“Isäsi tuli juttelemaan minulle”, Henkäysvarjo rikkoi hiljaisuuden. Toteamus yllätti minut, joten lopetin taas peseytymisen ja nostin katseeni soturiin. Raidallisen kollin kasvoilla oli rauhallinen ilme.
“Mitä hän sanoi?” kysyin yrittäen esittää, ettenkö muka tietäisi. Jyrkänneloikka yritti takuulla nopeuttaa asioita, kun minä en siihen pystynyt.
“Hän kertoi suunnitelmastanne. Se sopii minulle”, kolli ilmoitti. Hänen kasvoillaan oli vakava ilme. Siristin silmiäni aivan kuin en olisi tiennyt mistä kissa puhuu.
“Mistä suunnitelmasta?” jatkoin esittämistä. Nyt Henkäysvarjo näytti hieman yllättyneeltä. En tiennyt, menikö esitykseni läpi, mutta veikkasin niin.
“Kyllä minä voin sinun kumppaniksesi alkaa”, hän totesi viileästi ja virnisti. En osannut sanoa mitään, joten nousin vain ylös ja kävelin kollin ohitse suunnaten kohti leiriä. Kuulin Henkäysvarjon lähtevän perääni.
“No, mikä sinulle nyt tuli?” kolli kysyi ja otti minut nopeasti kiinni. En edes vilkaissut hänen suuntaansa.
“Ei mikään”, totesin tasaisella äänellä.
“Kyllä minä näen”, kolli sanoi.
“Minä voin alkaa kumppaniksesi, mutta yhdellä ehdolla”, naukaisin ja käänsin katseeni kolliin. Henkäysvarjon katse kehotti minua jatkamaan.
“Lauhapennusta tulee minun oppilaani”, sanoin vakavalla äänellä. Raidallisen soturin ilme muuttui hieman yllättyneeksi.
”Kai sinä tiedät, että minä en päätä siitä”, kissa huomautti. Kohautin välinpitämättömästi lapojani.
”Sitten sopimusta ei tule. Kyllä sinä keinot keksit. Kun Punatähti myöntyy, tule taas luokseni. Jos sanot isälleni mitään tästä, en ikinä ala sinun kumppaniksesi”, tiuskaisin nopeasti ja kiristin tahtiani. Henkäysvarjo jäi jälkeeni, mutta otti minut taas hetken päästä kiinni. Soturi ei sanonut mitään loppumatkalla.
Kävelin sisään leiriin Henkäysvarjo perässäni. Huomasin kollin suuntaavan kaatuneen kuusen taakse. Kenties hän meni heti juttelemaan Punatähden kanssa. Jos saisin oppilaan, kukaan ei voisi painostaa minua saamaan vielä pentuja. Oppilaan koulutuksessa menisi aikaa kenties sen verran, että olisin valmis siihen itsekin. Tai ehkä Henkäysvarjokaan ei halunnut pentuja. Soturi saattoi vain haluta hyvän maineen ja myöhemmin päällikön paikan. Sitä suuri osa kuolonklaanilaisista vain halusi, eikä se haitannut minua ollenkaan.
”Olit taas uimassa?” Pimentovarjon ääni keskeytti ajatukseni. Käännyin tumman soturin puoleen.
”Entä sitten?” murahdin vastaukseksi.
”No ei kai mitään. Henkäysvarjo ilmeisesti löysi sinut. Hän kyseli perääsi, veikkasin sinun olevan Hehkulammella”, soturi kertoi tasaisella äänellä. Nyökkäsin.
”Oletko sinä miettinyt jo kumppanin hankkimista?” päädyin hetken harkinnan jälkeen kysymään Pimentovarjolta. Pimentovarjo oli ikäiseni, joten kenties hänellä oli samanlaiset ajatukset mielessään.
//Pimento?
// 684 sanaa
