Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Olin viimein saanut omaa aikaa, kun Hades ja Raparperitassu olivat lähteneet partioon. Henkäysvarjo oli pyynnöstäni jättänyt minut pois partiosta. Välimme olivat edelleen kireät, enkä tiennyt mitä halusin asialle tehdä. Henkäysvarjo ei hyväksynyt sitä, että opetin Hadesta. Minusta tuntui, kuin kumppanini olisi halunnut kertoa minulle, mitä minun täytyi tehdä.
Rauhan pilasi Harakkatassu, joka asteli luokseni rauhallisin askelin. Henkäysvarjon valkea oppilas kohtasi katseeni ja kertoi asiansa nopeasti. Kolli kysyi minulta kysymyksen. Hän kysyi, olinko unohtanut sen, että olin luvannut opettaa kissalle uimista. En suinkaan ollut unohtanut, vaan olin odottanut, että Harakkatassu tulisi itse luokseni ja ottaisi asian puheeksi. Näin nuoressa kollissa potentiaalia. Olin pitänyt hänelle parit harjoitukset, ja Harakkatassu oli pärjännyt mielestäni hyvin. Hänen koulutuksensa oli nyt loppusuoralla.
Minulla oli kyllä itselläni hurjasti tekemistä, mutta kunnianhimo sai vallan. Harakkatassu takuulla kunnioittaisi minua soturina, jos opettaisin tämän uimaan.
“Tietenkin muistan”, vastasin kylmällä äänellä, “olen vain odottanut, että otat asian uudelleen puheeksi. Voin opettaa sinua, jos sinä oikeasti tahdot oppia uimaan.” Katsoin Harakkatassua suoraan tuon hopeanharmaisiin silmiin. Kolli nyökkäsi epäröimättä.
“Tahdon minä”, hän vastasi. Kasvoilleni ilmestyi tyytyväinen hymyn kaltainen virne. Vakavoiduin, kun huomasin Punatähden astelevan ohitsemme kohti leirin keskustaa. Harakkatassu huomasi saman, ja hän kääntyi ympäri nähdäkseen päällikön. Keskustelumme päättyi siihen, sillä Punatähti aloitti kokouksen.
“Kuten tiedätte, Kuolonklaani on hankalassa tilanteessa. Jokaisen kuolonklaanilaisen henki on vaarassa, kun metsässä liikkuu tuntematon tappaja. En tahdo, että yksikään kuolonklaanilainen joutuu enää menettämään henkeään tuon kissan kynsissä. Siksi ainoa vaihtoehto on järjestää ulkonaliikkumiskielto. Kukaan ei saa poistua leiristä yksin, mukana on aina oltava vähintään toinen soturi. Leirin sisäänkäynnillä on tästä läthien koko ajan kissa, joka pitää huolen siitä, ettei leiristä poistuta luvatta. Jokaisesta poistumisesta on ilmoitettava leirin sisäänkäyntiä vartioivalle kissalle, joka raportoi poistumiset minulle. Partioita järjestetään useammin, ja oppilaiden harjoituksia voidaan pitää, kunhan mukana on vähintään kaksi soturia. Pysykää turvassa ja raportoikaa minulle kaikesta epäilyttävästä, joka teitä tulee vastaan”, kokous oli ohi nopeasti. Ihailin suuresti Punatähden tapaa toimia. Hän ei selitellyt mitään turhaa, vaan meni suoraan asiaan. Päällikkö ajatteli aina klaaninsa jäsenien parasta. Pystyisikö Henkäysvarjo koskaan moiseen? Pystyisikö hän johtamaan Kuolonklaania kuten Punatähti?
Tämän jälkeen käänsin katseeni kohti Harakkatassua. Sivusilmällä huomasin, kuinka Ruusutuikkeen johtama partio oli saapunut leiriin. Hades ja Raparperitassu olivat partion mukana. Heidän ilmeistään päätellen, kissat olivat kuulleet kokouksen.
“Asiat taisivat juuri mutkistua hieman”, tokaisin Harakkatassulle, joka näytti ymmärtävän tilanteen.
“Entä jos pyydämme vaikkapa Henkäysvarjon mukaan?” valkea oppilas ehdotti. En edes harkinnut sitä vaihtoehtoa, vaan pudistin päätäni.
“Hänellä on takuulla kiireitä, eikä hän ehdi mukaamme. Täytyy pyytää jotakuta toista soturia, niin ehkä Punatähti antaa meidän mennä. Uintitaito on kuitenkin tärkeä taito, ja hän takuulla ymmärtää sen”, selitin tyynellä äänellä. Harakkatassu nyökkäsi merkiksi, että kolli hyväksyi ehdotukseni. Ei tällä toisaalta oikein muita vaihtoehtoja ollutkaan, jos hän tahtoi opetella uimaan.
Seuraavana päivänä olin jalkeilla jo ennen auringonnousua. Leirissä oli hiljaista, mutta näkökenttääni ilmestyi pian Punatähden punaruskea turkki. Päällikkö tervehti yövartiossa olevaa Kylmäliekkiä, joka kohteliaasti tervehti päällikköä takaisin.
Kaksikko keskusteli hetken aikaa, jonka jälkeen Punatähti lausui jotakin, joka sai Kylmäliekin nyökkäämään kiitollisen oloisena. Nuori soturi nousi ylös ja otti suunnakseen sotureiden pesän. Hän ohitti minut, ja näin nyt tilaisuuteni tulleen. Kävelin päällikön luokse, ja tuo kohtasi katseeni.
”Huomenta”, Punatähti sanoi ja nyökkäsi.
”Huomenta”, tervehdin takaisin ja istuuduin vähän matkan päähän päälliköstä.
”Mitä asiaa sinulla on?” päällikkö meni suoraan asiaan, eikä se haitannut minua ollenkaan. Päinvastoin, minä en pitänyt turhista jaaritteluista säästä sen sellaisesta. Oli kaikista helpointa mennä suoraan asiaan, saada vastaus ja lähteä pois.
”Harakkatassu on kiinnostunut uimisesta. Onko mahdollista hoitaa uintiharjoitukset niin, että otan mukaan yhden soturin, joka pysyttelee rannalla sen aikaa, kun opetan Harakkatassua?” esitin kysymykseni. Punatähti harkitsi hetken, jonka jälkeen hän nyökkäsi.
”En näe siinä mitään ongelmaa. Se sopii, kunhan Harakkatassun koulutus ei häiriinny uintiharjoitusten vuoksi”, päällikkö vastasi vakavalla äänellä.
”Kiitos”, lausuin nopeasti ja käänsin päällikölle selkäni. Palasin takaisin aiemmalle paikalleni sotureiden pesän liepeille. Tiesin, että Harakkatassulla olisi tänään vapaapäivä. En vaivautunut herättämään oppilasta, vaan jäin vielä hetkeksi istuskelemaan sotureiden pesän edustalle. Kuolonklaanilaiset heräilivät hissukseen tähän päivään. Kaikki tuntuivat tekevän aamutoimensa normaaliakin hitaammin. Kenties rajoitukset saivat kaikki väsyneiksi, vaikka en itse nähnyt sille mitään syytä.
Viimein huomasin Harakkatassun valkean ja hiilenmustan sekoitteisen turkin ilmestyvän ulos oppilaiden pesältä. Kolli venytteli makoisasti ja suoristi sitten ryhtinsä. Hän katseli ympärilleen, ja huomasi minun katsovan häntä. Kolli käänsi hetkeksi katseensa pois, ja vilkaisi sitten taas minun suuntaani. Viimein hän ymmärsi tulla luokseni.
”Lähdemme uintiharjoituksiin. Syö jotakin ensin, niin mennään sitten. Hoidan mukaamme sillä välin toisen soturin”, sanoin. Harakkatassu ei väittänyt vastaan, vaan nyökkäsi. Oppilas suuntasi kohti tuoresaaliskasaa. Minä söisin vasta harjoitusten päätteeksi, sillä en ollut nälkäinen.
Olin päättänyt pyytää mukaamme Hadesta. Vaikkei hän vielä virallisesti ollutkaan Kuolonklaanin täysiarvoinen soturi, hän saisi nyt luvan mennä soturista. Kolli osasi taistella ja puolustaa itseään, hän enää vain opetteli Kuolonklaanin tapoja ja sääntöjä. Hades ei vielä ollut tullut ulos pesästä, joten päätin käydä hakemassa hänet.
Astuin hämärään pesään ja väistelin nukkuvia sotureita. Puskin kuonollani Hadeksen valkeaa turkkia, ja kolli säpsähti hereille. Hän katsoi minua tuima, hämmentynyt ilme kasvoillaan.
”Ylös siitä, minulla on sinulle tehtävä”, komensin ja poistuin pesästä, ennen kuin kolli ehti esittää lisäkysymyksiä.
Hadeksella ei ollut vaihtoehtoja, vaan tuo joutui lähtemään kanssamme uintiharjoituksiin. Harakkatassu kulki perässäni, ja Hades oli ottanut paikkansa oppilaan takaa. Kuljimme ripein askelin kohti Hehkulampea. Kävin matkalla mielessäni läpi, mitä opettaisin Harakkatassulle näin ensimmäisissä harjoituksissa.
Tärkeintä oli edetä rauhalliseen tahtiin ilman hätiköintiä. Toimisin samalla tavalla kuten Lauhalaukankin kanssa aikoinaan. En ollut varma, oliko Harakkatassu tutustunut itsekseen veteen leirin lammessa, mutta se selviäisi pian. Jos hänellä ei ollut kokemusta vedessä olemisesta, harjoittelisimme sitä ensin.
Ohitimme Kivikukkulan, ja jatkoimme matkaan lammen eteläosaan. Olin tehnyt Hadekselle selväksi, ettei tuo osallistuisi opetukseen lainkaan. Hänen tehtävänsä oli tarkkailla ympäristöä ja ilmoittaa mahdollisista vaaroista.
”Ennen kuin voimme aloittaa, minun täytyy tietää, oletko aiemmin ollut vedessä. Käpälän kastelua ei lasketa”, sanoin ja kohtasin oppilaan katseen.
//Harakka? Sori tönkköys ja että jouvuit oottamaan tätä niin kauan xc
// 938 sanaa
