Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Ennen kuin saavutimme Eloklaanin rajan, Roihutassu palasi vielä Ukkospolkuun ja sen hirviöihin. Tummaturkkinen oppilas kysyi mitä hirviöt olivat. Kun Roihutassu astui vierelleni, vilkaisin häntä tuimalla katseella ja pysähdyin nopeasti. Oppilas jatkoi muutaman askeleen verran matkaa, ja kääntyi katsomaan minua hiukan hämillään.
”Oppilas kulkee aina soturin perässä, ei vierellä tai edellä”, sanoin kolkolla äänellä, pitäen ilmeeni täysin vakavana. Halusin, että viestini meni perille ensimmäisellä sanomisella. Roihutassu luimisti korviaan ja perääntyi vaivihkaa takaisin luokseni ja vielä parin askeleen verran taaksepäin.
”Anteeksi, Tuhkajuova”, oppilas pahoitteli. Nyökkäsin hyväksyvästi, mutta pysyen edelleen vakavailmeisenä ja jatkoimme matkaa hitaasti kävellen. Nyt Roihutassu pysytteli tiukasti minusta katsottuna oikealla takaviistossa, varoen tulemasta vierelleni.
”Hirviöt ovat petoja, joiden nahka on kiiltävä ja kova. Niiden silmien tilalla on sokaisevan kirkkaat valopallot. Hirviöt pitävät juostessaan meteliä ja löyhkäävät pahalta, se haju peittää kaiken muun alleen ukkospolun välittömässä läheisyydessä. Kaksijalat kulkevat usein hirviön sisällä, ja ellet ole varovainen, kaksijalat voivat kaapata myös sinut mukaansa”, kerroin, tarkoituksena saada Roihutassu ymmärtämään, että hirviöistä ja kaksijaloista oli ihan oikeasti hyvä pysyä mahdollisimman kaukana. Jotkut typerykset kiinnostuivat kaikesta kielletystä, ja toivoin ettei uusi oppilaani ollut sellainen. En lähtisi etsimään, jos kaksijalka kaappaisi hänet mukaansa. Silloin Roihutassu olisi ihan oman onnensa nojassa.
Roihutassu kuunteli tarkkaavaisesti, eikä esittänyt jatkokysymyksiä hirviöihin liittyen. Sen sijaan kaksijalat tuntuivat kiinnostavan nuorukaista:
”Liikkuvatko kaksijalat Kuolonklaanin reviirilläkin?” Vilkaisin oppilasta, mutta käänsin katseeni eteemme avautuville nummille puhuessani.
”Eivät usein, mutta aina silloin tällöin. Siksi soturitkin kulkevat reviirillä aina varuillaan, koska mitä tahansa saattaa tulla vastaan. Kaksijalat, petoeläimet ja jotkut kulkukissat eivät kunnioita Kuolonklaanin merkkaamia rajoja, joten aina täytyy olla hereillä niiden varalta”, selostin hitaasti, jotta Roihutassu pystyisi painamaan mieleensä jokaisen sanomani sanan. Mitä enemmän hän imuroi tietoa päähänsä, sitä helpommin koulutus sujui molempien kannalta. En pitänyt itseni toistelemisesta, vaan halusin oppilaani ymmärtävän sanomani asiat heti tai kysyvän, jos jokin jäi epäselväksi. Jotkut sanovat, ettei typeriä kysymyksiä ollut, mutta minä uskalsin olla eri mieltä. Jotkut oppilaat toden totta osasivat kysyä mitä typerimpiä kysymyksiä, joihin en halunnut edes vastata.
Eloklaanin rajalle saavuttuamme, käännyimme tiukasti oikealle päin, kohti pohjoista. Ilmassa leijaili vahva eloklaanilaisen tuoksu. Kaiketi partio oli vastikään merkannut rajat.
”Kuten voit ehkä haistaa, ilmassa leijailee toisten kissojen hajujäljet. Ne tulevat rajan tuolta puolen, Eloklaanin reviiriltä. Et välttämättä vielä osaa tunnistaa ja erotella metsän hajuja toisistaan, harjoittelemme sitä myöhemmin”, sen sanottuani Roihutassu alkoi nuuhkia keskittyneesti ilmaa.
Siirsin katseeni Eloklaanin nummille päin. Mieleeni muistui tapahtuma, josta oli jo kauan aikaa. Erakkojoukko oli varastanut Kuolonklaanilta riistaa ollessani oppilasikäinen, ja Punatähti ei katsonut sitä hyvällä. Hän järjesti partion, johon myös minä olin päässyt mukaan, ja suuntasimme rajan yli erakoiden luokse. Syntyi taistelu, jonka me voitimme. Erakot häipyivät silloiselta reviiriltään, joka nykyisin toimi Eloklaanin kotina. Minä ja varmasti muutkin kahakassa mukana olleet kissat olivat huomanneet, että osa erakkojoukosta oli tätä nykyä Eloklaanin jäseniä. Tänä päivänä he kuitenkin kunnioittivat klaanin sääntöjä, eivätkä saalistaneet Kuolonklaanin riistaa.
Olisin voinut kertoa tarinan Roihutassulle, mutta en pitänyt sitä hyödyllisenä hänen koulutuksensa kannalta. Voisin kenties palata aiheeseen joskus toiste.
Emme kulkeneet aivan Kuolonklaanin pohjoiselle rajalle saakka, vaan noin puolessa välin matkaa käännyimme takaisin päin. Johdatin Roihutassua perässäni kohti Hehkulampea. Kuljimme vain muutaman ketunmitan päässä joesta, joka virtasi vuolaana kohti Hehkulampea.
Esittelin harmaaturkkiselle naaraalle Hehkulammen, joka ei näyttänyt aivan yhtä satumaiselta kuin Viherlehden aikaan. Lampi oli yhä sula, mutta sen vesi näytti aivan yhtä harmaalta kuin minkä tahansa lammen vesi.
”Viherlehden aikaan Hehkulampi on kauneimmillaan. Päiväsaikaan sen vesi näyttää kirkkaansiniseltä, aivan kuin se hehkuisi”, kerroin Roihutassulle lammesta, josta hän oli varmasti kuullut pentutarhallakin. Tuskin oli olemassakaan kuolonklaanilaispentua, joka ei ollut kuullut ihmeellisestä Hehkulammesta ja sen sinisestä vedestä.
Kiersimme Hehkulammen ja ohitimme Kivikukkulan. Kerroin sen päällä pidettävistä täysikuun kokoontumisista ja Kuuluolasta, jonne pääsi kukkulan seinämässä olevasta tunnelista. Roihutassu kuunteli, eikä keskeyttänyt puheitani. Hän pysytteli kuuliaisesti koko loppumatkan jäljessäni niin, ettei vahingossakaan astunut vierelleni.
Leiriin päästyämme, auringonlaskun hetki oli jo käsillä. Roihutassu kulki perässäni piikkihernetunnelia pitkin leirin pääaukiolle, jossa kissat valmistautuivat jo yöpuulle.
”Ota tuoresaaliskasasta itsellesi jotain ja siirrä vuoteesi oppilaiden pesään. Lähdemme heti aamunkoitteessa saalistusharjoituksiin”, kerroin Roihutassulle, joka edelleen jaksoi kuunnella minua. Naaras nyökäytti päätään ja vilkaisi tuoresaaliskasan suuntaan. Ennen kuin hän poistui syömään, oppilas kohtasi hetkeksi katseeni.
”Kiitos rajakierroksesta, Tuhkajuova”, naaras sanoi räpäyttäen meripihkaisia silmiään. Vastasin vain nyökäten, kun Roihutassu poistui luotani.
Seurasin hetken aikaa oppilaan menoa. Hän asteli leirin pääaukiolla parveilevan soturijoukon läpi tuoresaaliskasalle ja valikoi itselleen hiiren. Tuore oppilas siirtyi syömään saalista leiriä ympäröivän kiviseinämän varjoon. Naaras silmäili muita pääaukiolla oleilevia kissoja syömisen lomassa.
Ennen kuin oppilas oli saanut hiirensä syödyksi, irrotin katseeni hänestä ja suuntasin kohti sotureiden pesää. Halusin nukkua hyvät yöunet, jotta olisin täysissä voimissa aamuisissa harjoituksissa. Annoin itsestäni kaiken kouluttaessani Roihutassua ja toivoin, että hän teki samoin.
//Roihu? Sano toki jos jossain kohtaa Roihutassu tekee tai sanoo jotakin, mikä ei oo sen luonteelle ominaista.
// 752 sanaa
