Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Kohautin lapojani välinpitämättömästi, kun Loskalauha alkoi kehua Lätäkkölempeä. Oli totta, että hopeanharmaa naaras uskalsi sanoa ajatuksensa ääneen joka tilanteessa, mutta mielestäni se ei ollut järin ihailtava puoli tyttäressäni. Joskus hänenkin olisi ollut parempi pitää vain suunsa kiinni ja asiat itsellään.
”No enpä tiedä”, vastasin kylmäkisoisesti, ”kai hänkin on ihan kelpo soturi, mutta soturin pitäisi osata olla hiljaa ja sysätä omat mielipiteensä sivuun, kun joku korkeammassa asemassa oleva puhuu.”
Loskalauha näytti mietteliäältä.
”Ennemminkin kehuisin Lammikkoloikkaa. Hän on omaksunut soturin velvollisuudet ja oikeudet jälkeläisistäni kenties parhaiten. Kai sinä muistat, mitä olen sinulle opettanut?” kysyin ja kohtasin entisen oppilaani katseen. Loskalauha nyökkäsi.
”Soturin tehtävä ei ole epäillä korkeampiarvoista käskyn antajaa, vaan toimia käskyn mukaisesti”, kolli toisti sanat, jotka olin hänelle usein sanonut. Toivoin, että kolli oli myös omaksunut opetukseni oikeasti ja kunnioitti sitä.
”Niin, pidä se visusti mielessäsi. Me emme elä täällä itseämme varten, vaan klaaniamme varten”, lausahdin viileästi. En voinut sietää kissoja, jotka pitivät itseään klaanin etua tärkeämpinä. Olin koko ikäni toivonut, että kaikki oppisivat huomaamaan, että Kuolonklaanin ja Pimeyden Metsän palveleminen oli heidän elämänsä tärkein tehtävä. He olivat olemassa kiitos esi-isiemme, jotka olivat nähneet suuren vaivan klaanimme vuoksi.
//Loska?
