Tuhkajuova

Hahmon kuva
510 sanaa | 11 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Elandra

Oli hiljaista, mutta korvissani piippasi. Sitä oli jatkunut jo tovin, enkä saanut sen vuoksi nukahdettua. Tavallisesti piippaus meni ohi itsekseen lyhyessä ajassa, mutta nyt se oli piinannut minua jo puoli yötä. Oli tuskallista katsoa ja kuunnella, miten muut kuolonklaanilaissoturit nukkuivat levollisesti vuoteissaan ja tuhisivat unissaan. Sain tarpeekseni turhanpäiväisestä makoilusta ja nousin ärtyneenä ylös. Sama se, olisinko hereillä pesässä vai leirin pääaukiolla. Toki pesä oli lämpimämpi, mutta nukkuvat soturit saivat minut ärsyyntymään entistä enemmän. Se oli tänä päivänä tavallista, kun pienetkin asiat saivat hermoni kiristymään. Vedin syvään henkeä ja astelin ulos sotureiden pesästä nukkuvien sotureiden ohitse.
Leirin pääaukio oli hiljainen, kuten saattoi olettaa, olihan sentään yö. Öinen taivas oli kirkas, ja päiväiset pilvet olivat väistyneet kirkkaan tähtitaivaan tieltä syrjään. Kohotin hetkeksi katseeni yö yöltä kasvavalle kuulle. Pian se olisi taas puolikas, ja olisimme lähempänä seuraavaa täysikuun kokoontumista. Kun kuulin lumen narskuvan jonkun käpälien alla kauempana, väräytin korviani ja laskin vaistomaisesti katseeni liikkujaan. Se oli nuori kuolonklaanilaissoturi, mutten millään saanut hänen nimeään mieleeni. Raidallinen kolli käänsi jäisen katseensa minun suuntaani, huomaten minun tuijottavan. Yritin kuumeisesti pähkäillä nuorukaisen nimeä, mutten vain muistanut sitä. Se sai häntäni heilahtamaan levottomasti puolelta toiselle. En pitänyt siitä, että viime aikoina asiat olivat tipahdelleet mielestäni normaalia enemmän ja normaalia helpommin.
Leirin sisäänkäynnin edustalla haahuili myös toisen kissan hahmo, mutta hän istui selin minuun, joten en vaivautunut edes yrittää tunnistaa kissaa.
Huokaisin syvään ja siirryin istumaan lähemmäksi leirin kallioseinämää.

Se ei ollut ensimmäinen kerta, kun valvoin koko yön vain katsellen tyhjää pääaukiota. Oloni oli väsynyt, mutta ei uninen. Piippaus oli lakannut, mutta tiesin, etten saisi nukuttua vaikka yrittäisinkin. Tyydyin kohtalooni ja jäin valvomaan niin pitkäksi aikaa, että aurinko viimein alkoi valaista tummanpuhuvaa taivasta. Taivaanrannassa taivas alkoi ottaa vaaleaa väriä. Sivusilmälläni huomasin tumman hahmon lähestyvän minua, joten väsynyt katseeni kääntyi Pimentovarjon mustaan turkkiin. Varapäällikkö siristi aavistuksen verran silmiään.
”Oletko istunut siinä koko yön?” toverini kysyi vaivautumatta tervehtimään. Kohautin lapojani.
”En aivan, mutta melkein”, totesin ja vaihdoin asentoani. Oloni oli kylmän yön jäljiltä varsin kohmeinen, sillä olin istunut paikoillani samassa asennossa miltei koko yön. Pimentovarjo katsoi minua epäilevä katse kasvoillaan.
”Sinun onneksesi sinulla on tänään vapaa-aamu”, varapäällikkö huomautti terävällä äänellä ja istahti lupaa pyytämättä vierelleni.
”Kyllä minä tehtävistäni selviän, vaikkei olisikaan”, ärähdin naaraalle kipakasti. En pitänyt siitä, että kukaan epäili kykyjäni. Vaikken ollutkaan nukkunut, pärjäisin kyllä vaikka taistelussa kettua vastaan.
”Niin, en minä sitä epäilekään”, Pimentovarjo vastasi kylmällä äänenväsyllä. Pidin siitä, että välillemme oli muodostunut vahva side, muttei meidän siitä huolimatta pitänyt esittää mitään, mitä emme olleet. Luotin Pimentovarjoon täysin, mutta en kutsunut häntä ystäväkseni. Minulla ei ollut ystäviä, ei ollut koskaan ollut eikä tulisi koskaan olemaankaan.
Yllemme laskeutui hiljaisuus, ja hetkeksi unohdin kokonaan Pimentovarjon olemassaolon. Uppouduin täysin omiin ajatuksiini, jotka eivät olleet millään tasolla selkeät. Ajatukseni sinkoilivat sinne tänne, enkä oikein saanut mistään otetta. Se sai oloni hermostuneeksi. Väsymys painoi mieltäni, joka aiheutti ajatusten sekavuuden.
”Oletko sinä koskaan kuullut muinaisista klaaneista?” Pimentovarjo rikkoi yllemme laskeutuneen hiljaisuuden ja käänsi harmahtavan katseensa minuun. Siristin epäilevästi silmiäni, yrittäen sisäistää naaraan kysymyksen. En ymmärtänyt, mistä klaaneista hän oikein puhui.
”En, kuulostaa aivan hullulta. Miksi sinä tuollaista kysyt?” esitin vastakysymyksen toverilleni.

//Pimento?

Author: Elandra