Tuhkajuova
Kirjoittaja: Elandra
Varissulan uutinen sai minut toden totta ilahtuneeksi, vaikka sitä tuskin ulospäin huomasi. Olin onnellinen, että poikani oli löytänyt rinnalleen kumppanin – vieläpä sellaisen, joka tuli yhdestä Kuolonklaanin arvostetuimmasta suvusta. Olin aina toivonut kollin löytävän itselleen sellaisen kumppanin, jonka kanssa hän voisi saada klaanillemme lisää erinomaisia sotureita.
Kasvoillani käväisi hento hymynkaltainen, joka kuitenkin katosi nopeasti, kun tuuli toi mukanaan kissojen tuoreita tuoksuja rajan toiselta puolen. Rentouduin kuitenkin nopeasti, kun tunnistin toisen tuoksuista kuuluvan Pimentovarjolle. Vihreä katseeni oli kääntynyt pois Varissulasta Eloklaanin reviirin suuntaan. Kaksi kissaa kulkivat meitä vastaan, mutta välimatkaa oli vielä useiden ketunmittojen verran. Pimentovarjon seurassa oli vain yksi eloklaanilainen, joka oli valkoturkkinen kolli. Hetken luulin varapäällikön vierellä tepastelevan Väärävarjon, joka sai aikaan muljahduksen vatsassani. Helpotus oli valtava, kun nopeasti tajusin, ettei tulija suinkaan ollut Väärävarjo, vaan hänen poikansa – meidän poikamme – Pohjaharha. En voinut olla miettimättä, mitä ihmettä varapäällikkö teki täällä juuri Pohjaharhan kanssa.
”Mitä siihen sanot? Toivon, että olet tyytyväinen. Toivon, että isä on myös”, Varissulan naukaisu sai ajatukseni katkeamaan. Käänsin rauhallisesti katseeni poikaani ja nyökkäsin.
”Uskon, että Aaltosalama on juuri sopiva kissa sinun kumppaniksesi. Tulette varmasti saamaan hienoja pentuja, joista koko klaani saa olla ylpeä”, nau’uin äänellä, jossa oli vivahde ylpeyttä. Tunsin kuitenkin pienen piston rinnassani. Varissulka oli lähes koko elämänsä ajan yrittänyt miellyttää Henkäystähteä, eikä kolli luonnollisestikaan tiennyt, ettei päällikkö ollut hänen oikea isänsä. Henkäystähti oli ollut aina kylmä ja etäinen poikaani kohtaan, enkä toisaalta voinut syyttää häntä siitä. Päällikkö oli pelastanut koko elämäni lupautuessaan esittämään Varissulan isää.
Ajatukseni palasivat takaisin kahteen meitä vastaan kävelevään kissaan. Tunsin lihasteni jännittyvän, kun Pohjaharhan vaalean meripihkainen katse kohdistautui minuun ja Varissulkaan. Toivoin Pimentovarjon jatkavan matkaansa, mutta kun kaksikko saapui kohdallemme, varapäällikkö hidasti selvästi tahtiaan. Hän otti kanssani katsekontaktin, eikä minulla tainnut olla vaihtoehtoja, joten hidastin myös itse tahtiani ja Varissulka teki samoin.
”Hei”, tervehdin kylmänviileästi varapäällikköä, pyrkien peittämään kaikki merkit jännittyneisyydestä. Pakotin lihakseni rentoutumaan ja välttelin katseellani mustan naaraan vierelle pysähtynyttä valkoturkkista eloklaanilaissoturia. En pitänyt siitä, että Varissulka kohtasi Pohjaharhan. Vaikkei heitä yhdistänytkään mikään muu kuin sama veri, en halunnut kollien olevan missään tekemisissä toistensa kanssa.
//Pimento tai Varis?
SuperKP-boosti käytössä
