Tuhkatassu
Kirjoittaja: Elandra
”Kyllä minä osaan taistella”, vastasin Pimentotassulle viileästi. Naaras jatkoi virnuiluaan, ja minä tiesin hyvin miksi. Pimentotassu oli minua parempi taistelemaan, mutta kyllä minäkin hallitsin liikkeet, vaikkakin niiden harjoittelu vei minulta enemmän aikaa.
”Taistelutaidot eivät ole se, mitä soturi ainoastaan tarvitsee. Miten sinä jaksaisit taistella, jos minä en olisi saanut tuota varpusta kiinni?” vastasin Pimentotassulle piikikkäästi takaisin. Naaras vilkaisi minua ja nielaisi palan tuoresaaliista.
”Sitten joku toinen olisi saanut sen”, tumma naaras vastasi.
”Se toinen et olisi ainakaan ollut sinä. Vaikka oletkin ehkä luonnostaan parempi taistelija kuin minä, koulutukseni loputtua voitan sinut taistelussa koska tahansa. Sopiiko sinulle, että annetaan nyt olla ja keskitytään tunkeilijoihin?” kysyin tasaisella äänellä. En halunnut kuluttaa energiaani Pimentotassun kanssa väittelemiseen, vaikka minulla ei ollut mitään sitä vastaan. Soturikoulutukseni oli nyt kaikista tärkein asia. Minun täytyi keskittyä vain siihen.
”Kyllä se minulle sopii”, oppilas vastasi ja nielaisi nyt viimeisen palan saalistamastani linnusta. Jatkoin itsekin syömistä ja yritin rentoutua. En ollut koskaan joutunut taistelemaan oikeasti. Jos taistelu syntyisi ja kaatuisin maahan, vihollinen ei odottaisi minun nousevan tai kehoittaisi minua kokeilemaan uudestaan. Kertasin mielessäni osaamiani liikkeitä.
”En ymmärrä, miksi Punatähti laittoi kaikista kokemattomimmat oppilaat partioon. Voisin melkein laittaa toisen korvani pantiksi, että taistelun jälkeen olette molemmat parantajan pesällä vähintään kolme kuuta. Ehkä ne erakot hoitelevatkin teidät lopullisesti ja kuolette taisteluun”, Turmatassu liittyi seuraamme mitä iloisimmin puheenaihein. Käännyin välinpitämätön ilme kasvoillani kollin puoleen, samoin teki Pimentotassu.
”Jos sinut olisi laitettu partioon, olisit parantajan pesällä ennen kuin ehdit edes piikkihernetunnelista ulos”, hymähdin ja levitin kasvoilleni tyytyväisen virneen. Nousin ylös ja kuljin Turmatassun ohitse oppilaiden pesään. Asetuin omalle sammalvuoteelleni ja otin hyvän asennon. Tarvitsin nyt hyvät yöunet. Nukkumisesta ei meinannut tulla mitään, sillä hännänpäätäni kihelmöi jännityksestä. Isäni oli myös mukana partiossa, ja hän takuulla muistuttaisi epäonnistumisesta minua ties kuinka kauan.
Aamun sarastaessa Varjokarva kävi herättämässä meidät. Olin nukkunut yllättävän hyvin, enkä ollut herännytkään kuin kerran yön aikana. Partioon kuuluvista oppilaista Karhutassu poistui pesästä ensin. Kun olin nuollut turkkini siistiksi, poistuin ennen Pimentotassua. Naaras kulki aivan kannoillani leirin pääaukiolle. En ollut kai koskaan nähnyt pääaukiota näin täytenä tähän aikaan aamusta. Punatähti seisoi leirin keskustalla ja keskusteli Surmakynnen kanssa. Karhutassu oli hakenut tuoresaaliskasasta hiiren. Vilkaisin kasassa olevia tuoresaaliita, mutta niitä ei ollut paljoakaan. Olin syönyt illalla hyvin, joten en hakenut itselleni syötävää. Pimentotassu näytti tehneen saman päätöksen, sillä hän jäi istumaan vierelleni oppilaiden pesän edustalle. Vilkaisin naarasta, joka katsoi suoraan eteenpäin Punatähden suuntaan. Kenties naaras yritti kuulla, mitä päällikkö sanoi. Se oli mahdotonta, sillä leirissä oli melkoinen hälinä parhaillaan.
“Minulla on sinulle pyyntö”, naukaisin ja käänsin katseeni pois Pimentotassusta. Huomasin sivusilmälläni, kuinka naaras käänsi päänsä minun suuntaani.
“Vaikka emme olekaan ystäviä, taistellaan yhdessä. Emme ole kokeneita taistelijoita, joten kaksin meistä olisi enemmän vastusta viholliselle. Eikö se niin ole, että kuolonklaanilaiset pitävät aina yhtä?” kysyin naaraalta. Minua ärsytti vähän se, että jouduin pyytämään apua Pimentotassulta. Toisaalta uskoin, että naaras ymmärtäisi pyyntöni merkityksen. Emme tienneet, kuinka kokeneita taistelijoita erakot olivat. Jos taistelisimme yhdessä, olisi helpompaa molemmilta välttyä parantajan pesältä.
//Pimentotassu? Karhuki voi jatkaa.
// 482 sanaa
