Tuhkatassu
Kirjoittaja: Elandra
”Voisitko hiukan kiristää tahtiasi? Tätä menoa emme pääse leiriin ennen hiirenkorvaa”, naukaisu takanani sai minut lopettamaan ympäristön tarkkailemisen.
“Anteeksi?” sihahdin kuin en olisi kuullut Pimentotassun sanoja. Naaras ei kuitenkaan ehtinyt vastata, kun naukaisin:
“Vaikka oletkin päällikön oppilas, et ole päällikkö, etkä tule koskaan olemaankaan. Tiedätkö miksi?” kysyin. Pimentotassu ei vastannut, mutta oletin hänen odottavan vastaustani.
“Päälliköllä on aivot, ja päällikkö ymmärtää sen, että on olemassa nopeampia ja hitaampia kissoja. Pääsi kuuluu hitaampaan ryhmään”, kivahdin ja käänsin viimeisen kerran pääni eteenpäin. Kuulin Pimentotassun tuhahtavan jotakin takanani, mutta keskityin jälleen ympäristööni. Ohitimme monia puita ja kiviä. Yksi puista oli kaatunut. Sen tunnistaisin takuulla tulevaisuudessa koska tahansa. Liekkihäntä hidasti tahtiaan, kun saavuimme Lehtikuusilaakson lähettyville.
“Tuhkatassu ja Pimentotassu, tarkastakaa te raja. Tunnistatte rajan kuolonklaanilaisten hajumerkeistä. Jos haistatte jotakin outoa, kertokaa siitä välittömästi”, Liekkihäntä ohjeisti. Vilkaisin Pimentotassua, joka nyökkäsi vastaukseksi. Lähdin ensin naaraan edellä kohti rajaa. Haistelin ilmaa, kunnes löysin hajumerkin! Toisella puolella sitä Kuolonklaanin haju todennäköisesti laimenisi, kunnes sitä ei haistaisi lainkaan. Kuljin eteenpäin ja haistelin ilmaa. Tiesin hajuaistini olevan huonompi kuin joillain, mutta en antanut sen vaivata. Yllättäen haistoin jotain, jota en ollut ennen haistanut.
“Liekkihäntä. Mikä tämä haju on?” kysyin ja nostin katseeni valko-oranssiin kolliin. Liekkihäntä käveli luokseni ja haisteli ilmaa. Hänen silmänsä suurenivat. Pimentotassu tuli haistelemaan sitä myös. Naaras lähti kulkemaan syvemmälle reviiriämme, mutta pysähtyi pian.
“Se on mennyt tänne”, naaras ilmoitti.
“Tämä on ketun haju. Reviirillemme on tunkeutunut kettu, mutta se on mennyt nähtävästi Lehtikuusilaaksoon. Jatketaan kierrosta ja kerrotaan tästä partion jälkeen Punatähdelle”, Liekkihäntä ilmoitti ja heilautti häntäänsä merkiksi jatkaa eteenpäin. Olin tyytyväinen, että olin haistanut sen. Minua tosin hieman ärsytti se, että Pimentotassu osasi seurata hajujälkeä niin hyvin. Olisinhan minäkin varmasti osannut, mutta siinä olisi mennyt kauemmin aikaa. Jatkoimme rajojen tarkistamista Pimentotassun kanssa. Ruostekukka kulki perässämme, hän kai varmisti sen, ettei meiltä jäänyt mitään huomaamatta.
Tiesin Pimentotassun olevan suurin piirtein ikäiseni. Minun oli pakko tulla soturiksi häntä ennen ja näyttää, että olin häntä parempi. Se oli nyt tavoitteeni. Ihan sama mitä tapahtuisi, niin minusta tulisi soturi ennen Pimentotassua. En haistanut enää mitään poikkeavaa rajalla. Jatkoimme melko nopeaan tahtiin kävelemistä rajaa myöten. Tunnuin koko ajan jäävän jälkeen, mutta halusin vain painaa mieleeni paikkoja rajalta, ja keskittyä samalla hajuihin. Pimentotassu kulki minun mestarini perässä. Meidän välissämme oli Varjokarva.
Saavuimme joelle, joten täytyi tehdä käännös vasempaan. Sain viimein Pimentotassun kiinni, kun ei tarvinnut keskittymällä keskittyä hajujälkiin.
“Kulkekaa hyvän matkan päässä joesta. Sen reunat ovat liukkaita, ja jää on hyvin heikkoa sieltä missä sitä sattuukin olemaan”, Liekkihäntä komensi. Menin vähän kauemmaksi joesta, ja Pimentotassu teki samoin.
“Jos olisi lämpimämpää, haastaisin sinut uintikilpailuun”, ilmoitin Pimentotassulle ikään kuin ohimennen. Minun oli pakko todistaa naaraalle, etten ollut mikään turha kissa.¨
//434 sanaa
//Pimento?
