Tuhkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Erakkonaaras jakeli iskuja kasvoilleni. Verta roiskahti poskestani turkilleni ja valkealle lumelle värjäten sen punaiseksi. Sihisin naaraalle ja loikkasin taaksepäin. Pimentotassu oli kadonnut taistelun kesken muualle. Minua ainakin puolet suurempi erakkonaaras seisoi edessäni. Hän katsoi minua palava katse kasvoillaan. Minun täytyisi tehdä jotakin tai kuolisin tähän paikkaan. Kirosin mielessäni Pimentotassun kaikin sanoin mitä tiesin.
Sitten annoin täyden keskittymiseni meneillään olevalle taistelulle. Tuntui kuin jokin uusi voima olisi löytänyt tiensä minuun, kun ponkaisin itseni ilmaan kohti erakkonaarasta. Hän valmistautui hyökkäykseen ja nosti käpälänsä ilmaan. Pudottauduin kissan päälle ja vältin hänen kyntensä hädin tuskin. Raatelin kynsilläni kissan kasvoja niin, että verta roiskahti sekä naaraan valkealle että omalle hopeiselle turkilleni. Naaras ulvaisi kivusta ja heitti puolestaan minut maahan. Naaras jakeli kynsillään iskuja sokeasti. Veri oli sokaissut hänen silmänsä, joten minulla oli nyt tilaisuus. Väistelin maassa parhaani mukaan erakon kynsiä, mutta en päässyt livahtamaan pois hänen altaan.
Yritin etsiä pakoreittiä, mutta en keksinyt mitään. Huomasin Pimentotassun olevan painettuna maata vasten vain joidenkin ketunmittojen päässä minusta. Samassa huomasin, kuinka pieni tumma hahmo repäisi Pimentotassun päällä olleen kissan mukanaan. Varokarva taisteli ketterin liikkein uutta vastustajaansa vastaan, kun Pimentotassu nousi ylös. Naaras vilkaisi kokenutta soturia, mutta huomasi sitten minut ja pinteeni.
”Täällä näin hiirenaivo!” Pimentotassun ivallinen huudahdus sai erakon liikkeet pysähtymään kuin seinään. Kierin pois kissan alta ja loin Pimentotassulle kiittävän katseen. Naaras vain nyökkäsi ja loikkasi erakon kimppuun. Hetki oli antanut vastustajallemme aikaa puhdistaa silmiään, joten hän väisti sulavasti Pimentotassun hyökkäyksen. Koin, että oli minun vuoroni hyökätä taas. Loikkasin kohti erakkoa ja viilsin kynsilläni pitkän loven kissan leveisiin lapoihin. Naaras sähisi ja yritti iskeä kyntensä minuun, mutta kumarruin maata vasten ja väistin terävät kynnet juuri ja juuri. Pimentotassu loikkasi erakon toiselle puolelle ja sivalsi kynsillään erakon kylkeä. Se sai kissan käännähtämään ympäri kohti oppilastoveriani, jolloin minä nousin ylös ja upotin empimättä kynteni laikukkaan naaraan takajalkaan, jossa oli jo valmiiksi verta vuotava haava. Kissa ulvaisi jälleen kivusta ja lyyhistyi jäiseen hankeen. Vilkaisin Pimentotassua hengästyneenä. Toverini hengitti myös raskaasti, mutta asetti siitä huolimatta kyntensä erakon veriselle lavalle. Erakko säpsähti kivusta, mutta hän oli liian heikkona liikkumaan. En voinut uskoa, että me olimme juuri voittaneet tuon kissan. Tunsin poskellani viiltävää kipua ja huomasin tahmeiden veripisaroiden putoilevan valkealle, myllätylle lumelle. Hangella oli neljän värisiä karvatukkoja ja punaista verta.
”Tämä ei taida liikkua tästä hetkeen”, Pimentotassu ilmoitti ja tönäisi naarasta, joka ei reagoinut mitenkään. ”Onkohan se kuollut?” kuolonklaanilainen pohti.
”Ei ole. Sen kylki kohoilee”, vastasin rauhallisella äänellä ja yritin estää sitä värisemästä.
Vasta nyt huomasin, että taistelu ympärillämme oli yhä kesken. Kissat syöksyivät toistensa kimppuun ja taistelivat parhaansa mukaan. Erotin Liekkihännän punaisesta hännästään aika lähellä meitä. Mestarini taisteli nyt sen saman siniharmaan naaraan kanssa, joka oli saattanut meidät leiriin. Etsin katseellani isääni, mutten löytänyt häntä mistään. Kääntyilin joka suuntaan ja yritin tunnistaa isäni tumman turkin, mutta häntä ei näkynyt.
”En näe Jyrkänneloikkaa missään”, naukaisin Pimentotassulle mahdollisimman rauhallisesti. Silti tunsin, kuinka paniikki sisälläni kasvoi. Pakotin itseni pysymään kylmänä ulkoa päin, vaikka sisälläni alkaisi pian riehua myrsky. Minun täytyisi löytää Jyrkänneloikka.
//Pimento tai Karhu?
//487 sanaa
