Tuhkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Pesänrakennus eteni hyvin. Olimme löytäneet sopivan kivenkolon ja saaneet asetettua oksia katoksi. Oksat olivat pääasiassa erilaisten pensaiden ja kuusien oksia. Oli ollut minun ideani vuorata pesän sisäpuoli sammalilla. Mahduimme sinne kaikki, mutta pesä ei ollut erityisen tilava. Toivoin sen riittävän kuitenkin voittoon. Olin varma, että sade ei pääsisi paljoakaan kattomme läpi. Punatähti ilmoitti, että kilpailu päättyy ja kaikkien täytyy kokoontua yhteen. Liekkihäntä oli kadonnut aikaisemmin, mutta nyt hän istui taas päällikön vierellä. Mestareiden edessä oli tuoresaaliskasa.
“Saalistuspartio on saalistanut teille iltapalan. Koska Karhutassu voitti edellisen kilpailun, hän saa valita saaliinsa ensin. Hänen joukkueensa jälkeen valitsee Pimentotassu joukkueineen, ja viimeisenä Haaskatassu ja hänen joukkueensa. Riistaa ei ole paljoa, mutta saalistamme aamulla lisää saalistusharjoituksissa”, Ruusutuike selitti lämpimällä äänellään.
“Ennen kuin annamme teidän syödä, ilmoitamme kissat, jotka hoitavat vartioinnit. Alkuyöstä vartioivat Taivastassu, Jäätassu ja Pikkutassu. Vartiossa kanssanne on Liekkihäntä”, Punatähti jatkoi. Kolme oppilasta nyökkäsivät.
“Varjokarva ilmoittaa, kun pääsette nukkumaan. Seuraavana vartioivat Tuhkatassu, Kylmätassu ja Kuuratassu. Soturina seurananne on Henkäysvarjo. Viimeisenä vartioivat Haahkatassu, Pihkatassu ja Hiutaletassu. Jyrkänneloikka vartioi seurananne”, päällikkö jatkoi vielä rauhallisella äänellä. Nyökkäsin kuultuani oman nimeni. Olisin halunnut kuulua ensimmäiseen tai toiseen vartioon. Nyt joutuisin herätä kesken unien ja jatkaa vielä vartion jälkeen. Onneksi pärjäsin vähällä unella.
“Jotta pesänne arviointi olisi reilua, kanssanne nukkuvat toisen joukkueen mestarit. Tuhkatassun, Pimentotassun, Taivastassun ja Haahkatassun rakentamassa pesässä nukkuvat Henkäysvarjo ja Ruusutuike. Karhutassun, Jäätassun, Kylmätassun ja Pihkatassun pesässä olemme minä ja Jyrkänneloikka. Viimeisen joukkueen pesään menevät Liekkihäntä ja Varjokarva”, punaruskea kolli sanoi.
Seuraavaksi oli ruokailuhetki. Kun vuoroni tuli, hain pienestä tuoresaaliskasasta itselleni hiiren. Paikalta ei ollut kovin pitkä matka pesällemme. Ilmeisesti kaikki pesät olivat melko lähellä toisiaan. Söin hiiren yksin, jonka jälkeen astelin pesään. Aurinko oli jo laskenut, ja ensimmäiset tähdet tuikkivat taivaalla. Otin paikakseni sammalvuoteen aivan pesän perältä. Suljin silmäni ja vajosin hetkessä syvään uneen unohtaen sen, etten ollut leirissä tuttujen tuoksujen ympäröimänä.
“Herää”, kuiskaus työnsi unet pois ja toi minut takaisin tähän maailmaan. Kissan kuono puski niskaani, joten heilautin päätäni saadakseni sen loppumaan. Avasin silmäni ja huomasin Henkäysvarjon herättävän minua. Vartiovuoroni oli kai alkamassa. Nousin ylös ja astelin hiljaa soturin perässä nukkuvien oppilaiden ylitse. Raidallinen soturi istuutui alas vain parin ketunmitan päähän pesästä.
Yö vaikutti rauhalliselta. käänsin katseeni kohti puiden latvoja ja tähtitaivasta. Ilma oli melko lämmin, ja taivas oli pilvetön. Hento tuulenvire tarttui turkkiini, mutta en palellut. Kun vilkaisin Henkäysvarjoa, huomasin soturin katsovan suuntaani. Siristin silmiäni, jolloin katseeni muuttui tuimaksi. Kolli hymyili hennosti.
“No, mitä mieltä olet harjoituksista?” kolli kysyi matalalla äänellä. Käänsin katseeni eteenpäin. Metsässä oli pimeää, mutta valkea lumi ja kirkas tähtitaivas auttoivat näkemään enemmän.
“Uskon, että huominen on parempi”, vastasin. Henkäysvarjo nyökkäili.
“Huomenna on saalistusta ja kiipeilyä”, kolli paljasti. Saalistusosuuden olin tiennyt, mutta kiipeilystä kukaan ei ollut puhunut mitään. Kiipeilykilpailu siis ilmeisesti järjestettäisiin. Kasvoilleni piirtyi itsevarma virne. Tulisin voittamaan sen kilpailun vaikka unissani.
“Pärjäätkö tässä, jos käyn kiertämässä vähän ja varmistan, että muilla pesillä kaikki on kunnossa?” kolli kysyi. Tuhahdin ja pyöräytin silmiäni.
“Pärjään. Miksi en pärjäisi?” kysyin hieman ärsyyntyneesti. Ehkä kolli oli vain kohtelias, mutta minua ärsytti tapa jolla hän puhui minulle. Tietenkin minä pärjäisin, olihan soturikoulutukseni jo reilusti yli puolen välin.
Henkäysvarjo ei sanonut mitään, nyökkäsi vain. Soturi nousi ylös ja lähti kävelemään poispäin pesältä. Jäin yksikseni istumaan ja katselemaan ympärilleni. Saatoin kuulla pesästä kuuluvien kissojen tuhinan heidän nukkuessaan. Välillä jossain rasahti oksa, kun joku eläin seikkaili varjoissa. Rapina ei säikäyttänyt minua.
Vartion jälkeen palasin takaisin nukkumaan. Henkäysvarjo tuli samaa aikaa pesään. Hän otti paikakseen Haahkatassun paikan. Nuori kolli oli nukkunut aivan kiinni turkissani. En olisi halunnut nukkua niin lähellä soturia, mutta en jaksanut alkaa valittamaan. Muut olisivat turhaan heränneet, eikä pesässä ollut muualla tilaa. Nukuin selkä Henkäysvarjoon päin, katse kohti sammalilla vuorattua kiveä. Nukahdin taas nopeasti.
Aamulla Ruusutuike herätti meidät ja vei ulos pesästä. Naaras johdatti meidät samalle aukiolle, jossa olimme eilen kokoontuneet ennen nukkumaanmenoa. Sitten hän ja muut soturit katosivat hetkeksi arvioimaan pesiemme laatua. Taivastassu katosi Pikkutassun seuraan, ja Haahkatassu seurasi perässä. Jäätassu näytti jälleen kiusaavan pentuetovereitaan. Pimentotassu, Karhutassu ja Haaskatassu näyttivät tyytyväisiltä yksin ollessaan.
Kun soturit palasivat takaisin, Varjokarva sai puhevuoron.
“Olemme arvioineet pesänne ja selvittäneet voittajajoukkueen. Sen pitemmittä puheitta, onneksi olkoon Kuuratassu, Hiutaletassu, Pikkutassu ja Haaskatassu. Voititte kilpailun, joten joukkueenne ansaitsee yhden pisteen. Pistetilanne on niin, että Karhutassun joukkueella on kaksi pistettä, ja Pimentotassun ja Haaskatassun joukkueilla yksi piste. Jyrkänneloikka, sinä voit varmaankin kertoa seuraavan kilpailun”, pienikokoinen soturi naukui ja antoi isälleni vuoron puhua. Tumma soturi astui Varjokarvan eteen ja kiersi katseellaan oppilaat läpi.
“Seuraavaksi on vuorossa saalistamista. Säännöt ovat yksinkertaiset: Joukkue saa yhden pisteen aina kolmesta saaliista. Voittajajoukkue saa lisäpisteen. Palatkaa takaisin tänne, kun aurinko on puolessa välissä aurinkohuippua. Jos varastatte toisen joukkueen riistaa, joukkueenne menettää yhden pisteen”, Jyrkänneloikka selitti säännöt nopeasti. Olin innoissani, vaikkakaan se ei ulkopuolelle näkynyt. Aioin näyttää kaikille, että olin paras saalistaja. Meidän joukkueemme voittaisi vaikka mikä olisi!
“Harjoitukset alkavat nyt. Toivotan jokaiselle hyvää saalisonnea”, Punatähti naukui kovalla äänellä. Lähdin heti liikkeelle.
//Eli arvoin jokaselle oppilaalle määrän, mitä ne saa saaliita kii. Jos on hyvä saalistaja, sai yhden saaliin ja sit saalisonnesta riippuen kissa saa kiinni saaliita. Ilmotan saalismäärät blogiin, joten kurkatkaa ne sieltä.
//793 sanaa
