Tuhkatassu
Kirjoittaja: Elandra
Oppilasnimityksistäni oli vierähtänyt jo jonkin aikaa. Liekkihäntä ei antanut kamalasti aikaa levätä, mutta en minä sitä kaivannutkaan. Halusin tulla pian soturiksi, sillä oppilaana olo rajoitti paljon. En saanut poistua leiristä ilman Liekkihännän lupaa tai tehdä oikeastaan mitään ilman mestarini armahdusta. Olimme käyneet harjoittelemassa taistelemista Pimentotassua vastaan, kun Punatähti oli kiireinen päällikön tehtävien kanssa. Päällikkö luotti mestariini. Taisteleminen Pimentotassua vastaan oli haastavaa, sillä naaras oli siinä parempi kuin minä. Liikkeiden harjoitteleminen vaati minulta enemmän, jonka vuoksi käytinkin lähes kaiken vapaa-aikani siihen. Kerran olin päässyt harjoittelemaan myös itseäni vanhemman ja kokeneemman Huurretassun kanssa. Olin oppinut häneltä pari liikettä, joista oli ollut hyötyä myös Pimentotassua vastaan.
Nyt istuskelin kaikessa rauhassa oppilaiden pesän edustalla ja kuuntelin hiljaisuutta. Taivas oli kirkas, mutta paksu pilviverho peitti huipussaan olevan auringon. Yöllä oli satanut paksu kerros pehmeää lunta, ja odotettavissa oli sitä samaa myös tänään. Tämä päivä oli kuitenkin lämpimämpi kuin aikoihin. Vihasin pakkasta, sillä turkkini ei ollut kovinkaan lämmin. Leirin pääaukio oli hiljainen. Kun olimme tulleet saalistamasta Liekkihännän kanssa, viimeinen Aurinkohuipun partio oli lähtenyt matkaan. Liekkihäntä oli mennyt pentutarhalle tapaamaan pentujaan, jotka nimitettäisi kai pian oppilaiksi. Ajatus siitä, että Jääpentu nukkuisi samassa pesässä kanssani taas ei houkuttanut. Kolli oli kasvanut minusta ohi, ja jaksoi kiusata siitä aina kun vain pystyi. Yritin olla välittämättä, mutta välillä minulla vain meinasi mennä hermot pennun kanssa.
Piikkihernetunnelilta kuului askelia. Jo melko vanha tabbykuvioinen naaras asteli leiriin perässään Turmatassu, Kuolonklaanin vanhin oppilas. Turmatassu oli ollut oppilaana niin kauan kuin vain saatoin muistaa. Hän oli kaiket ajat paikattavana parantajan luona. Nyt tummanharmaa tabbykuvioinen kolli vaikutti kuitenkin aivan hyvinvoivalta. Hän käveli mestarinsa perässä leirin pääaukiolle ja suunnisti sitten omia reittejään tuoresaaliskasalle. Huomasin Turmatassun lähtevän suuntamaaan minua kohti. Hänen kasvoillaan oli ylpeä ilme, kun kolli laski hiiren eteensä ja istui alas.
”Luminenä sanoi, että olen pian valmis soturiksi”, kolli ilmoitti ylpeillen.
”Ihme. Minä jo ajattelin, että olisit oppilaana ikuisesti”, vastasin piikikkäästi takaisin. Turmatassun ylpeä ilme katosi, kun hän kuuli sanani. Kolli katsoi minua nyt nyrpeä ilme kasvoillaan.
”Se kohtalo kuuluu sinulle. Miten noin pienestä voi ikinä edes tulla soturia? Hiiretkin voittaisivat sinut taistelussa”, Turmatassu vastasi vähintään yhtä piikikkäästi. Tuhahdin ja pudistelin päätäni. Noin helposti kolli ei päässyt ihoni alle.
”Sinä et edes tarvitse vastustajaa hävitäksesi. Ihme, että et telonut itseäsi matkalla tuoresaaliskasalta tänne”, jatkoin, vaikka tiesin meneväni pian liian pitkälle. Turmatassun ärsyttäminen nyt vain sattui olemaan mukavaa. Ja kaiken lisäksi hän jopa ansaitsi sen.
”Alatko isottelemaan, pikkuinen? Voitan sinut taistelussa koska tahansa!” Turmatassu uhosi.
“Älä ole siitä liian varma. Minä en käytä energiaani ja kallista aikaani sinun voittamiseesi”, totesin viileästi, kun huomasin isäni astuvan leiriin partion johdossa. Hän halusi minun olevan rauhallinen ja tyyni.
“Aivan, sinun kaikki aikasi kuluu harjoittelemiseen, koska olet niin huono ettet opi mitään ensimmäisellä kerralla”, Turmatassu ilkkui ja haukkasi tuoresaaliistaan palan. Vilkaisin kylmästi kollia ja pudistin päätäni.
“Harjoittelen siksi, että minulle ei käy niin kuin sinulle. Monistako harjoituksista olet päässyt ilman jotain vammaa tai ruhjetta?” kysyin kollilta. Turmatassu ei vastannut. Hän vain murahti jotakin epämääräistä.
Huomasin, kuinka isäni käveli vesiputouksen taakse. Oliko hänellä jotakin asiaa Punatähdelle? Turhan takia kukaan ei koskaan mennyt päällikön puheille. Oliko partiossa sattunut jotakin? Kului tovi, kunnes huomasin Jyrkänneloikan ja Punatähden astelevan leirin pääaukiolle. He keskustelivat jostakin, ja molempien kasvoilla oli vakava ilme. Huomasin isäni vilkaisevan minua ja sanovan jotakin. Punatähti nyökkäsi sille, mitä ikinä soturi olikaan sanonut. Puhuivatko he minusta? Olinko tehnyt jotakin väärin? En millään kuullut, mistä kaksikko puhui. He olivat leirin toisella puolen ja vesiputouksen humina vaikeutti kuuntelemista entisestään.
Kun aurinko alkoi laskea ja taivas hämärtyä, leirissä oli vilkasta. Ruusutuikkeen pennut sekä kolme nuorempaa pentua olivat tulleet ulos pentutarhasta. Karhutassu saapui juuri leiriin mestarinsa Surmakynnen kanssa. Punatähti kiirehti varapäällikkönsä luokse ja vei tämän omaan pesäänsä. Olin harjoitellut hetken taisteluliikkeitä, mutta koin taitavani liikkeet jo hyvin. Päivä oli melko tylsä. Aurinkohuipun jälkeen olin vain mennyt oppilaiden pesään lepäämään, vaikka minua ei edes väsyttänyt.
Pimentotassu asteli ulos oppilaiden pesästä haukotellen. Naaras oli käynyt eilen kuuhuipun aikaan partiossa. Naaraalla oli kai vapaapäivä. Oppilas nyökkäsi minulle ikään kuin tervehtien, joten nyökkäsin hänelle takaisin. Pimentotassu haki juuri täydennetystä tuoresaaliskasasta itselleen varpusen. Vatsani kurni, sillä olin syönyt viimeksi aikaisin aamulla ennen harjoituksia. Kuolonklaanilaiset käänsivät katseensa Punatähteen, joka käveli leirin pääaukion keskustaan ja pyysi huomiota huudollaan. Kissat hiljenivät ja keskittyivät päällikköön.
“Aurinkohuipun partio havaitsi tänään jotain poikkeuksellista rajalla lähellä Hehkulampea. Paikalla oli monen tuntemattoman erakon haju. Jäljet olivat tuoreita, ja todennäköisesti erakot majailevat jossain lähellä meidän reviiriämme, emmekä me voi sallia sitä. Erakot vievät meidän riistaamme, jota ei lehtikadon aikaan ole muutenkaan paljoa. He tuskin vähät välittävät meidän rajoistamme tai säännöistämme, jonka vuoksi meidän täytyy puuttua asiaan”, Punatähti julisti.
“Lähetän partion ilmoittamaan erakoille, että heidän on siirryttävä kauemmaksi Kuolonklaanin rajasta. Hajujen perusteella tunkeilijoita on alle kymmenen, jonka vuoksi partiokin on normaalia suurempi. Yritämme selvitä tästä puhumalla, mutta valmistaudumme taisteluun”, kookas kolli ilmoitti. Tiesin heti, että minä halusin olla mukana tässä partiossa. En ehkä osannut taistella kovin hyvin, mutta erakoiden tapaaminen kuulosti mielenkiintoiselta. Jos taistelu syntyisi, voisin ehkä jopa näyttää Liekkihännälle, että minusta on soturiksi.
“Minä johdan partiota. Mukaani lähtevät Surmakynsi, Varjokarva, Liekkihäntä, Jyrkänneloikka, Jokimieli, Tuhkatassu, Karhutassu ja Pimentotassu. Luminenä on vastuussa leiristä sillä aikaa. Partio lähtee auringon noustessa huomisaamuna”, päällikkö ilmoitti kovalla äänellä. Sydämeni hakkasi lujaa, sillä olin mukana partiossa. Mitä enemmän minulla olisi kokemusta, sitä nopeammin minusta tulisi soturi! En malttanut odottaa huomista. Kun Punatähti oli lopettanut, hain tuoresaaliskasasta itselleni oravan. Halusin olla hyvässä kunnossa aamulla, valmiina mahdolliseen taisteluun.
//Karhu, Pimento tai joku muu? Sovitaan vaikka yhessä sitte että millon ne lähtee liikkeelle.
//879 sanaa
