Tuhotassu

273 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Auroora

Olin ollut koko päivän harjoituksissa mestarini Mahlahallan kanssa. Päivän ohjelmassa oli ollut metsästysharjoituksia. Olimme harjoitelleet paljon perusasioita, vaikka minusta olisimme voineet kyllä edetä hiukan nopeamminkin. Mahlahallan mukaan oli kuitenkin tärkeää luoda hyvä pohja saalistukselle, enne kuin pystyi harjoittelemaan hankalampia asioita.
Olin olettanut, että harjoitusten jälkeen saisin joko levätä lopun päivää tai pääsisin partioon. Kumpikin olisi kelvannut; olin väsynyt päivän koulutuksen jäljiltä, mutta se ei kuitenkaan olisi mikään este partioon menemiselle. En nimittäin ollut aiemmin edes ollut partiossa, ja halusin pian päästä kokemaan sen. En käsittänyt, miksi Mahlahalla pidätteli minua näin, kun tiesin, että olin taidoiltani muita kuita edellä.
Mahlahalla ei ollut valinnut kumpaakaan noista vaihtoehdoista. Olikin kolmas vaihtoehto, josta en ollutkaan ennestään tietoinen: parantajien auttaminen. Se ei ollut soturin työtä. Minusta ei tulisi parantajaa, joten miksi minun pitäisi tuhlata aikaani lemuavalla parantajan pesällä? Tehtävä olisi ajan haaskausta. Mahlahalla oli kuitenkin kaiketi huomannut ärsyyntyneen ilmeeni, sillä sitä oli seurannut puhe siitä, miten soturina oleminen ei ollut pelkästään saalistamista ja tappelemista. Tajusin sen, mutta ehkä parantajat vain voisivat pitää itse huolen siitä, että heidän työnsä tulisivat tehdyiksi.
Siinä minä siis nyt seisoin, parantajan pesän suuaukolla. Astuin hetken tilannettani sadateltua sisään kahden kiven välistä. Nyrpistin välittömästi nenääni; yrttien hajut olivat voimakkaita. Ensimmäisenä sisällä huomasin kilpikonakuvioisen kollin, joka ehkä oli klaanin parantajaoppilas. En ollut koskaan pitänyt sen tarkemmin kirjaa klaanilaisista, mutta kukapa muukaan hän voisi olla? Ainakin hän vaikutti liian nuorelta parantajaksi. Kissa suuntasi kysyvän katseensa minuun huomattuaan tuloni. Huomasin, että se ärsytti minua.
”Tulitko auttamaan?” kissa kysyi ja siristin silmiäni. Otin askeleen eteenpäin parantajaoppilasta kohti.
”Mitäs luulet? Mahlahalla lähetti minut tänne”, vastasin kohottaen kuonoani ylimielisesti. ”No, onko minulle tehtävää vai pääsenkö lähtemään?”

//Tipu?
//269 sanaa

Author: Elandra