Tuikelintu
Tuikelintu ilahtui kuullessaan, että Kimalaistoive oli ehtinyt levittää Tähtiklaanin ilosanomaa Sirupennulle. Usko oli hänelle itselleen todella tärkeä asia ja naaras toivoi muidenkin saavan kokea saman onnen, mitä hän koki palvellessaan Tähtiklaania.
“Tähtiklaani suojelee meitä kaikkia, vaikka usko olisi vähäistä tai sitä ei olisi ollenkaan. Se ei käännä selkäänsä kenellekään”, Tuikelintu kertoi Sirupennulle, joka kuunteli tarkkaavaisena. Naaraspentu katseli varovaisesti ympärilleen ja kertoi sitten, ettei hänkään halunnut taistella, jos ei olisi pakko. Naaraan sanat olivat Tuikelinnulle, kuin auringonsäteet muille. Sirupentu ei tiennytkään kuinka iloiseksi hän Tuikelinnun teki. “Olen niin ylpeä sinusta, hekin ovat”, Tuikelintu naukaisi ja kuljetti käpäläänsä ympäriinsä. Sirupentu kurtisti kulmiaan hämmentyneenä. “Ai siis ketkä?” naaras kysyi ja katseli ympärilleen. “Luonto, Tähtiklaani, henget.”
Kehräys ja suru taistelivat, mutta lopulta kehräys voitti ja kumpusi pehmeästi hänen kurkustaan. “Minulla on sisko, Tikli, mutta hän lähti klaanista jo kuita sitten”, vaaleaturkkinen kertoi ja suru häivähti hänen katseessaan. “Mutta ottaisin sinut mielelläni pikkusiskokseni”, Tuikelintu lisäsi ja pukkasi ilosta pomppivaa pentua lempeästi. Sirupentu oli täynnä elämää, onnea. Tuikelintu alkoi tosissaan toivoa, että hän voisi saada pennun omaksi oppilaakseen. Naaras alkoi jo haaveilla mitä kaikkea hän voisi Sirupennulle opettaa ja erityisesti miten hän voisi näyttää naaraalle muitakin polkuja, kuin tavanomaisen soturioppilaan polun.
“Kuulehan pieni vekkuli, ehkä minä sittenkin osaan jotain leikkejä”, Tuikelintu lopulta naukaisi ja sai pennun silmät tuikkimaan, kuin järven pinta kauniilla säällä. “Ai osaatko? Mitä, kerro heti!” Sirupentu naukui innoissaan ja loikki tasakäpälää. Tuikelintu joutui kaivelemaan muistiaan. Hänen omista pentuajoistaan oli niin kauan. Olisi pitänyt kysyä Kimalaistoiveesta mitä leikkejä he yleensä leikkivät.
“Tämä on nimeltään seuraa johtajaa! Ja arvaa mitä, sinä saat kunnian olla ensimmäinen johtaja”, Tuikelintu kertoi pennulle.
//Siru? 🙂
