Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Saavuttuamme Aamuraidan kanssa toisten luokse, kettu oli jo täydessä tohinassa ja kahden soturin kimpussa. Nämä kaksi olivat asettuneet vieretysten ja taistelivat yhdessä elukkaa vastaan. Oli fiksuinta yhdistää voimansa, sillä kettua vastaan tarvitsisi enemmän kuin vain yhden kissan. Kaksi kissaa ei kuitenkaan saisi nälkää näkevää kettua käännytettyä pois kimpustaan. Ketusta saattoi oikein nähdä, kuinka se halusi taistella uusista saalistusapajista.
Kettu nappasi äkkiä Särösärinää tuon niskanahasta ja viskasi hänet maahan. Aamuraita ehti Kärppämyrskyn rinnalle ensin. Oli pakko todeta, että naaras oli rohkea hänen taistelutaidoillaan. Särösärinä oli onneksi jotenkin kunnossa, sillä tämä nousi ylös. Kettu valmistautui hyökkäykseen. Havaitsin sen olevan melko nuori yksilö. Se saattaisi tarkoittaa, että hän olisi joko hyvin sinnikäs eikä jättäisi meitä hevillä rauhaan tai sitten tarpeeksi raju takaisku saisi ketun perääntymään. Laihalta se näytti eli lehtikato oli todennäköisesti tehnyt meille palveluksen väsyttämällä vastustajaa. Toisaalta se saattoi myös tehdä toisesta entistä kiivaamman.
Ketun liikkeet olivat nopeita ja yllättäviä ja sisälsivät kovaa ääntelyä. Nopeat loikat ja käpälien liikkeet sujahtivat ilmassa. Aamuraita oli vaarassa jäädä elukan retuuttamaksi, sillä tuo oli iskemässä hampaitaan naaraaseen. Iskin koko voimallani tuota päähän ja tuon hampaat kalahtivat yhteen, ilman Aamuraitaa. Kettua vastaan voima ei ollut tarpeeksi. Onnistuin tyrkkäämään sen vain Aamuraidan luota Kärppämyrskyn eteen. Nopeasti jouduin iskeytymään hampaillani kiinni häntään ja repäistä lujasti, ettei se pääsisi yllättämään sinisilmää. Se aiheutti kipua ketussa, sillä kovan rääkäisyn saattelemana elukka kääntyi ympäri. Aivan kuin raivo olisi hehkunut sen silmissä tai sitten taistelun temmellyksessä keksin moisen itse saadakseni itseni hereille puolustautumaan. Särösärinä, Kärppämyrsky ja Aamuraita olivat kaikki kolme ketun toisella puolella, jonka takia se päätti hyökätä kimppuuni. Reaktionopeuteni ei oikein riittänyt ketun nopealle syöksyvälle liikkeelle ja tuon raastava käpälä humahti hetkessä kylkeeni väistöliikkeestäni huolimatta. Onneksi en ollut jäänyt aivan paikalleni, koska silloin kyljestäni ei olisi jäänyt paljoa jälkipolville jäljelle. Kolmen soturin rintama tuli apuun, että sain hetkessä kerättyä itseni. Kylkeäni vain kirveli, eikä verenvuoto ollut mitenkään hurjaa. Oli käynyt tuuri.
Sydän jyskytti rinnassani. Kettu saisi maistaa kohta omaa vertaan. Päätin seuraavista liikkeistä nopeasti, sillä se taisi olla valtti elukkaa vastaan. Kanavoin kaiken saatavilla olevan energian siihen, että loikkasin Kärppämyrskyn ja Särösärinän välistä iskien hampaani ketun rintaan. Kanavoin kaiken raivokkaaseen sähinän ja murinan tähdittämään hetkeen, jolloin roikuin jo pian toisen kaulassa kynsin hampain. Kirosin sitä, etteivät kynteni olleet niin terävät kuin hampaani, mutta kyllä niistäkin jälki jäi. Jos kettu kehtasi tulla Kuolonklaanin reviirille, niin se kehtasi tulla niin pahasti satutetuksi, ettei se enää ikinä astelisi rajamerkkien yli!
Määräänsä enempää en pysytellyt kaulassa kiinni, sillä rajulla liikkeellä kettu heitti minut irti. Onneksi iskeydyin suoraan jaloilleni – mitä nyt hieman horjahdin – ja pääsin osaksi muodostamaamme muuria.
“Ajetaan se ulos täältä!” murisin.
// Särö?
