Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Aaltopentu oli selvinnyt reissustaan ehjin nahoin. Onneksi niin. Ehkäpä tulevat moitteet myös rankaisisivat pentua tarpeeksi. Ei ollut kuitenkaan minun asiani miettiä moitteita Aaltopennulle, ja olihan hän vielä pentu. Ei vielä tarpeeksi järkevä ajattelemaan omaa saatikka muiden parasta. Pennut saivat vielä tehdä typeryyksiä. Niiden kautta taisi myös oppia parhaiten. Sitä vanhemmilta typeryyksiä ei enää sallittukaan, ja hyvä niin. Mutta kyllä pennuilla olisi pitänyt jo Aaltopennun ikäisenä liikkua jotain korvien välissä. Ehkäpä punaruskea naaras ei ollut ajatellut tekonsa seurauksia. Ken tietää, mitä pennun päässä liikkui tälläkään hetkellä. Kai tuo sentään ymmärsi tehneensä väärin?
”Mitä sinä teet tähän aikaan metsässä?” Sulkavirta esitti kysymyksen vuorostaan minulle. Toki se saattoi näyttää erikoiselta, kun kaksikko törmäsi minuun tähän aikaan leirin ulkopuolella. Minulla ei ollut mitään esteitä liikkumiselle tähän aikaan, mutta saattoi se silti herättää kysymyksiä.
“Lähdin tarkistamaan, että olette kunnossa”, tokaisin asian sellaisena kuin se oli. Sulkavirta ei voinut kuitenkaan tietää, miten olin saanut selville Aaltopennun karkaamisesta. Olinhan itsekin vielä vähän aikaa sitten ollut nukkumassa. Sulkavirtakin saattoi olla Sähkötuhon kanssa samalla kannalla siinä, ettei koko klaania tarvinnut hälyttää yhden pennun perään. Ja nythän kyseinen pentu oli muutenkin jo löytynyt.
“Sähkötuho lähetti minut”, sanoin vielä tarkennuksena. Meidän pitäisi varmasti palata piakkoin leiriin, jotta Sähkötuho tietäisi myös pennun löytyneen. Sulkavirrallakin saattaisi olla vielä päivällä partioita hoidettavana, joten hän saattaisi jo haluta lepäämään.
Käännyin sammalilla tapittavan Aaltopennun puoleen. Punaruskea naaras oli pysynyt hiljaa, joka sekin saattoi johtua siitä, etteivät pennun silmät tahtoneet pysyä auki. Jaksaisikohan Sulkavirta kantaa hänet vielä leiriin asti?
// Aalto? Sulka?
// 242 sanaa
