Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
// JOULUKALENTERIN VIIKONLOPUN KP-BOOSTI KÄYTÖSSÄ //
Tähdet kiiluivat tummanhohtavalla taivaalla. Ylhäällä majaileva kuunsirppi yritti kaikkensa valaistessaan yön pimeydessä, eikä se siltikään aikaansaanut samanlaista kelmeää hohtoa hämärään, mitä täydenkuun aikaan aina oli. Lehtisateen pimeys ja hämäryys oli aivan omaa luokkaansa. Lehtikadon aikaan maahan satanut lumi piti huolen siitä, että se peilasi tähtien ja kuun valoa ympärilleen. Lehtisateen aikaan kaikki valo vain katosi metsän hämäryyteen. Oli kuin metsä olisi oikein imaissut kaiken itseensä ja varastoinut sen. Puiden varjot keinuivat ympärillä kuin kaartuen kohti. Yöllä kävi vain muutamia tuulen puuskia, mutta muuten tuulikin tuntui seisahtuneen hetkeksi uinumaan. Hetken ajan tuntui siltä, ettei aika olisi juossut eteenpäin ollenkaan. Kuin se olisi jäänyt johonkin jumiin, eikä päässyt siksi liikkumaan. Jostain kaukaisuudesta saattoi kuulla pöllön ujelluksen tai oksien äkillisen kahinan ja siipien lepatuksen. Siihen yön äänet yleensä päättyivät. Kuinka pimeässä oli samalla niin turvallinen olo, mutta samalla myös niin turvaton. Kuinka vihollinen olisi saattanut vaania aivan vieressäsi ilman, että olisit havainnut mitään. Mutta pimeys yleensä myös kadotti sinut mahdollisen vihollisen ulottumattomiin. Saatoit olla rohkea ja olla se ensimmäinen, joka saa kyntensä uppoamaan johonkin tai vastaavasti välttyä kaikelta kokonaan, jos pelkuruuden takia olisi jäänyt johonkin hiljaa piiloon kyyhöttämään. Sellainen sai olon ylivirittyneeksi, eikä sen tähden tähän aikaan yleensä paljoa väsyttänyt. Väsymys iski yleensä vasta sen jälkeen, kun tiesi vastuun olevan jollain toisella ja pääsi sammalien sekaan nukkumaan. Ei sitä kuitenkaan niskavillat pystyssä odottanut mahdollisia uhkia, vaan enemmänkin sitä oli normaalia valppaampi ja tarkempi erilaisten rasahdusten kanssa. Ajatuksistani huolimatta yö jatkoi kulkuaan rauhallisesti vailla mitään normaalista poikkeavaa. Pimentovarjo oli määrännyt minut yövartiointiin ja vartiointivuorossani oli enää vain hetki aikaa, kunnes Matotaisto tulisi päästämään minut nukkumaan. Saisin nukkua pitkään, kunnes vasta myöhemmin ottaisin varapäällikön suunnitelmien mukaan osaa rajapartiointiin. Ehdin hetken olla vielä ajatuksieni kanssa keskenään, kunnes kuulin ääniä sotureiden pesän suunnalta. Käännyin ja siirsin katseeni pesän liepeille, josta huomasinkin suurikokoisen kollin puskeutuvan ulos. Tämä lähti varmoin askelin etenemään kohti ja tämän meripihkanväriset silmät kiiluivat aamuhämärässä. Matotaisto oli mielestäni melko erikoinen kissa, mutta toisaalta hän taas sopi täydellisesti Kuolonklaanin riveihin. Tavallaan jopa pidin kollista, sillä hän oli hyvin vähäpuheinen, mitä osasin arvostaa kissoissa. Mielestäni turha jonnin joutava keskustelu oli pahinta, mitä taivaankannen alta mahtoi löytää. Nopeasti vaihdoimme Matotaiston kanssa muutamalla sanalla kaiken oleellisen ja pääsinkin jatkamaan suoraan matkaani sotureiden pesälle muiden joukkoon nukkumaan.
KP-boosti käytössä
