Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Olin valinnut paikkani Kuuraturkin ja tämän oppilaan Tuhotassun viereltä. En kokenut tarvetta sekoittautua Eloklaanin kissojen sekaan, enkä huomannut kovin monen kuolonklaanilaisen vapaaehtoisesti menevän eloklaanilaisten puheille. Enemmänkin tapahtui toisinpäin. Mielestäni kokoontuminen oli mielenkiintoinen tapahtuma. Siinä toinen klaani kertoi avoimesti tapahtuneista asioista, kuka oli uusin pentu ja kuka viimeisin menehtynyt. Jopa oma nimeni mainittiin Punatähden toimesta, kun Mesitähti oli vaatinut tätä luettelemaan uusien pentujen ja sotureiden nimet. Tuntui oudolta, kun osa väkijoukosta kiinnitti huomionsa hetkeksi minuun, vaikka eihän Eloklaanin puolelta minua edes tunnettu. Ehkä juuri ja juuri nimeltä.
Päälliköt antoivat kissoille lopuksi vielä aikaa vaihtaa kuulumisia toisten kanssa. Nousin ylös. Olin valmis lähtemään takaisin leiriin. Sitä ennen annoin katseeni kiertää Eloklaanin kissoissa. Ei ollut pahitteeksi tarkkailla, millaista sakkia toisessa klaanissa majaili. Erotin joukosta Hopeaputouksen, joka oli entinen kuolonklaanilainen. Klaanissa oltiin kyllä puhuttu, miksi kolli oli päättänyt vaihtaa klaania. En voinut edes kuvitella selkäni kääntämistä Kuolonklaanille. Tuntui typerältä ajatukselta vaihtaa klaania heikompaan klaaniin. Toki Eloklaani oli pärjännyt, mutta en halunnut uskoa, että Mesitähti kertoi koko totuutta. Tuskin noinkin tuoreella klaanilla oli kaikki kunnossa. Kyllä siihen vaadittiin enemmän, että päästäisiin tasapainoisempaan arkeen, eikä pienet takaiskut enää horjuttaisi klaania.
Hyväksyin kyllä, että Eloklaani toimi nykyään rajanaapurinamme, mutta se ei tarkoittanut, että olisin pitänyt siitä. Heidän kissansa olivat… jotenkin erilaisia, jos heitä lähti oikein kunnolla vertaamaan kuolonklaanilaisiin. Saattoi johtua myös siitä, etten ollut antanut kenellekään mahdollisuutta näyttää sitä, millaisia he todella olivat. En myöskään halunnut sitä. Olin toisaalta jo ehtinyt tottua siihen, että rajapartiossa länsiraja oli myös Eloklaanilaisten merkkaama. Jostain syystä ajatus kahdesta klaaniyhteisöstä ei tuntunut edes pahalta – varsinkaan, kun Eloklaanista ei ollut koitunut suuria ikävyyksiä meille.
Punatähti ilmoitti kokoontumisen päättyneeksi, ja eloklaanilaiset virtasivat toistensa luokse lähelle päällikköään, joka lähti johdattamaan klaaniaan pois Kuolonklaanin reviiriltä. Suuni aukesi makeaan haukotukseen, sillä tiesin pääseväni pian nukkumaan. Minua ei onnekseni oltu määrätty aikaisimpiin partioihin, vaan sain rauhassa levätä kokoontumisen jäljiltä. En minä olisi pistänyt vastaan, vaikka olisin aamupartioon joutunut, mutta onni oli näköjään puolellani. Toisaalta ei olisi ollut Henkäysvarjolta viisasta laittaa huonosti nukkuneita kissoja ensimmäisiin partioihin.
Lähdin kohti leiriä Kuuraturkin kannoilla, mutta vähitellen erkanin tästä ja hänen oppilaastaan. Emme olleet vaihtaneet kokoontumisen aikanakaan muutamaa sanaa enempää. Musta kolli oli tunnettu pisteliäänä tapauksena Kuolonklaanin riveissä, mutta en ollut partioinnin ja muun sanan heiton lisäksi laittanut energiaani toiseen soturiin tutustumiseen. Tiesin kyllä, että se energia menisi järkevään asiaan, sillä minun tulisi pitää paremmat välit kanssasotureihini. Se varmasti auttaisi minua eteenpäin muiden silmissä, varsinkin näin klaanin tuoreimpana soturina. Kyllä kaikki tiesivät, että olin uusin. Muutamat myös kohtelivat sen mukaisesti. Minulla oli vielä töitä tehtävänä, että saisin uuden soturin stigman pois painamasta.
// 419 sanaa
