Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Lehtisateen saapumisen myötä oli alkanut ilmakin muuttumaan minulle mukavammaksi. Ympäristö oli alkanut jo ottamaan itseensä väriloistoa, mutta ihan kaikkia vihertäviä lehtiä ei vuodenaika ollut vielä tavoittanut. Verkkaisesti kuljin eteenpäin samalla ympäristöä tarkastellen hajujälkien varalta. Pimentovarjo oli aikaisemmin määrännyt minut saalistuspartioon. Metsästys ei ollut täysin minun heiniäni, enkä sen tähden oikein nauttinut siitä. Tavoitteena oli vain saada jotain kiinni. Lintujen kanssa tiesin olevani aivan liian kömpelö, ja välillä vilkkaimmat pikkukiitäjätkin jättivät toiseksi. Olihan se hieman nöyryyttävää jäädä kakkoseksi pienelle elukalle, mutta onneksi sitten opiskeluaikojen ei ollut ollut ketään hengittämässä niskaan kesken saalistuksen. Mitä nyt joskus tuli palattua muun partion luokse tyhjin tassuin, mutta siinä kaikki. Saalispartioita harvemmin johdinkaan, ja ehkä ihan syystä.
Jäseniäni hieman painoi edellisyönä suorittamani yövartio. En ollut mikään nuorin soturi enää ja sen kyllä huomasi liikehdinnästä. Ehkä juuri siitä johtuen minulta oli päässyt jo kaksi jyrsijää karkuun. Hiiri. Raotin leukojani ja maistelin ilmaa paikantaen oikeaa suuntaa, missä pikkuvipeltäjä sattui sijaitsemaan. Tuuli ainakin oli tällä kertaa puolellani. Lehtisateen alku oli lisännyt myös tuulenpuuskia, mutta onneksi nyt hiiri ei haistaisi minua ensin. Ellei sitten kuulisi. Lähdin ensin nopeammin hajuvanan suuntaan, mutta hiljalleen hiljensin vauhtini lähestulkoon pysähdyksiin. Matalana liikuin eteenpäin pitäen häntäni aisoissa. Asettelin käpäläni maahan varovasti rapisuttamatta maassa makaavia värikkäitä lehtiä, jotka hiljalleen muunsivat väriään entistä ruskeammaksi. Onneksi vähän aikaa sitten oli satanut, joten lehdet olivat kosteita ja sen myötä pehmeämpiä. Kuivat lehdet yleensä vain kahisivat ja rapisivat alla. Tilanne oli mitä otollisin. Paikansin vihdoin hiiren katseellani ja näin sen puuhastelemassa kauempana lehtien seassa. Nopeasti tein päätöksen lähestyä ja tarpeeksi lähellä annoin itselleni luvan loikata sen kimppuun. Ehdin tarttua kynsilläni sen turkkiin kiinni ja nopealla puraisulla tiesin, etten tällä kertaa jäänyt ilman saalista. Taivaalle katsahtaessani tajusin, että oli aika palata muun partion luokse. Huokaisin helpottuneena, kun nappasin elukan hampaisiini ja lähdin kuskaamaan sitä erään vanhan kannon luokse, jossa meidän oli määrä tavata. Hiiren haju ja tuulen suhina peitti aistini. Lehtisade oli todella täällä.
