Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Jääviilto oli määrännyt mukaan rajapartioon Särösärinän, Kärppämyrskyn ja Aamuraidan. Nopeasti kaikki jäsenet olivat kasassa. Ensi alkuun ilmoitin, että kyseisessä partiossa menisimme Lehtikuusilaakson lähistölle. Olisi aika merkata raja ja vahtia, ettei viime rajapartion jälkeen rajalla olisi tapahtunut mitään epäilyttävää hajujälkien perusteella. Mistä sitä koskaan tiesi, kuka hullu olisi yrittänyt vaikka kokeilla riistaonneaan Kuolonklaanin reviiriin puolella. Varsinkin nyt, kun riistan määrä oli varmasti kaikkialla heikko.
“Eiköhän mennä!” huikkasin ja sujahdin piikkihernetunneliin. Kuulin takanani askelia, joista päättelin jokaisen jäsenen seuraavan perässäni. Pakkanen kiristi korvannipukoitani kuin haluten päästä niistä eroon. Polkuanturani olivat ehtineet jo tottua kylmään maaperään. Kaiken lisäksi lunta pyrytti taivaalta ja se osui ikävästi silmiin, jonka takia jouduin siristelemään niitä. Se teki katseestani entistä tuimemman.
“On tätäkin partiota säällä siunattu”, lohkaisin kesken matkan. Totta puhuen ympärillä vallitseva sää sai kaikki keskittymään eteenpäin rämpimiseen. Aamuraita varmasti vain hyvää ystävällisyyttään huikkasi minulle jonkinlaisen vastauksen perältä, mutta en onnistunut keskittymään kuuntelemaan naaraan sanoja, enkä kyllä aikonut kohdistaa taakseni huomiota ja kysellä tarkennuksia. Aamuraita olisi ottanut minut kiinni, jos asia olisi ollut tärkeä ja vaatinut minun huomioni.
Askel askeleelta raja alkoi lähestymään. Puusto ympärillämme alkoi jo hieman harvenemaan ohittaessamme Lehtikuusilaakson. Oli parempi pysytellä havupuiden katveessa, kun lehtikuusista ei talvisin ollut paljoa apua niiden pudottaessaan neulasensa. Eivät männyt ja kuusetkaan kovin vihreiltä näyttäneet, sillä niiden oksiin oli paakkuuntunut lunta. Lumi oli painanut oksat lysyyn ja kuuset näyttivät tavallista hoikemmilta. Männyt taas näyttivät olevan tällaisella pakkasella enimmäkseen jäätyneet neulasineen.
“Särösärinä ja Kärppämyrsky, voisitte lähteä tuohon suuntaan”, sanelin samalla osoittaen suunnan hännälläni. “Aamuraita, sinä jäät minun kanssani.”
Jako ei aiheuttanut vastaväitteitä. Edelliset rajamerkinnät olivat jo hieman alkaneet menettää tuoreuttaan. Mainitsin partiolle vielä, että tällaisiin aikoihin saattoi olla niin epätoivoista, että vaikka joku erakko olisi saattanut erehtyä saalistamaan reviirille uusien metsästysapajien toivossa. Pyysin siis erityistä huolellisuutta ja paluuta takaisin ennen kuin taivas alkaisi hämärtämään. Lehtikadon aikaan hämäryys tuli nopeammin ja veikkasin, että ehtisimme hoitamaan tarpeeksi rajaa siihen mennessä.
“Saa suorittaa”, tokaisin ja samalla Aamuraidan kirkkaanvihreä katse kohdistui minuun kuin odottaen, että aloittaisimme. Muutamassa silmänräpäyksessä olimmekin jo tositoimissa, ja Särösärinä sekä Kärppämyrsky myös ollen vielä näköetäisyyden ulottuvissa. Toki asiaan vaikutti lumisateesta huolimatta hieman harvempi puusto.
Oli kulunut jo tovi, kun Aamuraita pörhisti turkkiaan ja äkkiä pysähtyi. Tein samoin. Uskoin naarassoturin huomanneen täysin saman löyhkän kuin minäkin. Toki toinen oli ehtinyt edellä ensin. Hiljaisuudessa liikuimme vielä hieman eteenpäin ja huomasimme kissaa isompien käpälän jälkien kulkevan rajan yli, tehneen lenkin hieman syvemmällä ja kadonneen hieman pidemmällä taas reviirin ulkopuolelle. Ulkopuolella ne kuitenkin näkyivät menevän siihen suuntaan, missä Särösärinä ja Kärppämyrsky sijaitsivat. Elukka oli kulkenut tästä jo jonkin aikaa sitten ja sen takia hajua ei ollut huomannut niin kaukaa. Ehkä yksittäinen erakko ei ollutkaan ainoa uhkamme, mikä piti pitää mielessä.
“Seuraammeko niitä?” Aamuraita kysyi turkki edelleen pörheänä. Nyökkäsin naaraalle.
“Parasta käydä varoittamassa toisia, että meillä saattaa olla seuraa”, tokaisin. Emme kuitenkaan ehtineet ottaa muutamaa ripeämpää askelta, kun edestämme jo alkoi kantautumaan ääniä. Hiirenpapanat! Olimmeko me jo myöhässä? Naarassoturi oli minua nopeampi juoksija, mutta pingoin tuon kanssa niin lujaa kuin jaloistani pääsin. Toivoin vain, että kaksikko oli vielä kunnossa, kun pääsisimme perille.
// Särö?
