Tuimakatse
Kirjoittaja: Untuva
Valkoyskä oli ollut ikävä, mutta onnekseni se oli jäänyt vain siihen, eikä kehittynyt viheryskäksi, mitä monelle muulle kuolonklaanilaiselle oli tuntunut käyvän. Sairaat oli jo alun alkaen siirretty leirin ulkopuolella sijaitseviin sairaspesiin, ja Pimentotähden ohjeistuksen mukaan kontaktia sairaiden ja terveiden välillä pyrittiin välttämään. Ketun häätämisen jälkeen ei ollut kulunut kauaa, kun olin alkanut yskimään partiossa ja saanut suoran ohjeistuksen poistua muiden sairaiden seuraan. Yksi taistelutovereistani ketun kanssa, Särösärinä, oli menehtynyt. Ehkei soturi ollut enää jaksanut laittaa taudille hanttiin, kun kettu oli retuuttanut häntä jo kunnolla.
Etevimmät saalistajat oltiin pääasiassa laitettu pelkästään metsästyspartioihin, sillä ruokaa oli tärkeä saada tarpeeksi nyt, kun riistatilanne oli huono ja niin moni taisteli henkensä edestä sairastuvalla. Minulla taas oli vahvuus taistelutaitojen puolella, jonka takia Jääviilto usein määräsi minut joko rajapartioon tai vartioimaan leiriä. Onneksi sentään ei tarvinnut olla parantajan apuna, mihin osa oltiin määrätty. Pidin omasta roolistani klaanin hyväksi.
Minua suretti myös se, kuinka Sulkavirta oli menehtynyt viheryskään. Pentutarhan ajoilta olleet toverini olivat kaikki nukkuneet pois. Vain minä olin enää jäljellä. Mietin hyvin useasti sitä, miksi Pimeyden Metsä päätti jättää minut, mutta ottaa sellaisia, joilla oli niin paljon tässä klaanissa. Johtuiko se uskollisuudestani klaania kohtaan? Siitä, että klaani tuli minulle etusijalla, kun ei ollut muuta? En olisi koskaan osannut muodostaa sellaista vastausta, minkä olisin hyväksynyt tai mistä olisin ylipäätään pitänyt. Ehkä elämäni suurin tavoite olikin palvella klaania parhaalla mahdollisella tavalla. Ehkä se palkittaisiin lopuksi, ja jos ei, olisin ainakin tehnyt sitä, mistä nautin suunnattomasti.
Partioita tuntui nykyisin olevan huomattavasti tiuhempaan tahtiin tai saattoi olla, että oli osana useampaa partiota päivän aikana. Rajapartioiden jäsenmäärää oli hieman laskettu ja ehkä se oli ihan järkevää, kun yleensä partio kuitenkin koostui kissoista, jotka olisivat selvinneet pienemmälläkin jäsenmäärällä vastoinkäymisistä. Klaani yritti pyöriä parhaansa mukaan ja jatkaa arkea, vaikka se olikin hankalaa. Vallitseva vuodenaika ei auttanut asiaa. Tiesin kuitenkin, että Kuolonklaani selviäisi. Olimme selvittäneet lehtikadon ennenkin – miksemme siis onnistuisi siinä tälläkin kertaa.
