Tuimapentu
Kirjoittaja: Untuva
“Katsos, Mustikkatassu on yövartiossa, en nyt muista kuka soturi siinä oli hänen kanssaan, mutta joku siinä oli hänen kanssaan. Yövartiossa on kumminkin tänään kaksi kissaa. Sinitassu tulee kertomaan, kuinka muisti haistaneensa leirin ulkopuolella hajun, johdattaen Mustikkatassun apulaisen etsimään hajua. Sillä välin Minä ja Lehtipentu hiivimme ulos. Kaksikolla puolestaan on oma suunnitelmansa. Joten meidän pitää olla hereillä silloin, kun muut nukkuvat, hiipiä vaikka ulos pesästä juuri oikeaan aikaan, ja sitten kadota yön pimeyteen. Eihän kuulosta liian monimutkaiselta hiiren aivoillesi?” Tipupentu selitti suunnitelmansa. Koko juttu kuulosti yhä epätodennäköisemmältä, mitä pidemmälle asiaa selvitin. Mustikkatassuko muka vartiossa yhden soturin kanssa? Jos se oli totta, oli ihme, että tässä itsekään oli vielä elossa. En ollut ainakaan kuullut, että soturioppilaat vartioivat öisin leiriä. En todella tiennyt, puhuiko kollipentu totta vai ei. Mutta koska halusin ottaa siitä selvää, minun oli pakko suostua suunnitelmaan mukaan. Tietenkin hoitaisin asiat niin, ettei missään tilanteessa syntyisi hankaluuksia minulle. Ja mikä oikeus Tipupennulla oli kutsua minua hiirenaivoksi? Tilanne ei saanut minua ärtymään, vaan se enemmänkin huvitti. Lähenin oppilasikää kovaa vauhtia, ja jopa istuessani kaksikon edessä koko ero oli huomattava. Pennut olivat pieniä ja avuttomia minun silmissäni, vaikka vielä nukuinkin pentutarhassa heidän kanssaan. Hymähdin kyllästyneenä, ja nousin tassuilleni tehden selväksi sen, kuinka paljon isokokoisempi olin. Katsoin Lehtipentua ja Tipupentua alaspäin.
“Kun olette valmiita, antakaa sitten jokin merkki”, lausuin tyynenä ja kiepahdin ympäri valmiina palaamaan pentutarhaan. En jäänyt keskustelemaan siitä, minkälainen merkin pitäisi olla, mutta uskoin kaksikolta löytyvän sen verran älyä, että he sen keksisivät. En jaksanut tuhlata aikaani turhaan keskusteluun suunnitelmasta, sillä sitä ei selvästi ollut suunniteltu loppuun asti. Sai nähdä, mitä he keksisivät auringonlaskuun mennessä. Jos edes keksisivät. Suunnitelmassa tuntui olevan niin paljon aukkoja, että niiden selvittämiseen menisi kyllä aikaa. Tai sitten Lehtipennun ja Tipupennun puhe oli vain sekavaa, eikä heistä sen takia ottanut kunnolla selvää ja suunnitelma olikin loppuun suunniteltu. Siitä piti joka tapauksessa ottaa selvää. Sujahdin sammalverhon läpi hämärään pentutarhaan, ja suuntasin suoraan omalle vuoteelleni. Pitihän minun nyt levätä, jotta jaksaisin hortoilla yöllä kaksikon perässä. Huokaisten asetuin mukavasti ja suljin silmäni.
// Lehti? Tipu?
// 331 sanaa
