Tuimapentu
Kirjoittaja: Untuva
Heräsin haukotellen pitkiksi venähtäneiltä uniltani, joiden tarkoituksena oli levätä Tipupennun ja Lehtipennun kohtaamista varten. Minua kiinnosti jonkun verran, itse asiassa melko paljon, mitä kaksikolla oli mielessä, ja mikä heidän ideassaan muka hyödyttäisi minua. Tavallaan minua ei kiinnostanut, mutta sisaruksista molemmat olivat sellaisia, että halusin sentään nähdä tämän mahtavan suunnitelman. En oikein edelleenkään tiennyt, mitä mieltä olin heistä. Tipupentu omasi ainakin melkoisen rääväsuun, mikä ei välttämättä tulisi viemään kollia muiden kissojen keskuudessa pitkälle. Ominaisuus olisi hyvä joissain tapauksissa, mutta jos aikoi puhua samalla tavalla jokaiselle kuolonklaanilaiselle, ei tulisi saavuttamaan paljoa. Korkeintaan saisi useamman kissan vihat päällensä. Mutta ehkäpä vanhemmalla iällä kollipentu ymmärtäisi senkin. Ellei Tipupentu sitten tehnyt tätä kaikkea tarkoituksella. Lehtipennusta taas välittyi hivenen viisaampi olemus tai sitten sain sellaisen kuvan vain hänen ollessaan veljensä kanssa. Ehkäpä Lehtipentu vaikuttaisikin erilaiselta ilman rääväsuuta vierellään. Vaikka kaksikon käytös oli hieman epäilyttävää ja jopa meni ärsyttävän puolelle, saattoi olla hyödyllistä pitää jonkin sortin neutraalit välit sisaruksiin. Heistä voisi olla tulevaisuudessa hyötyä. Tai sitten ei. Hieman lisää haukotellen nousin istumaan ja katselin ympärilleni. Etäämmällä Mäntyviiksi ja Sirpalepentu keskustelivat jotain, mutta en jaksanut kiinnittää heidän sanoihinsa huomiota. Klaaninvanhimmista Luminenä nukkui ja Naarmunenä sekä Sumusilmä rupattelivat jotain joutavia omista oppilasajoistaan. Se sai minut miettimään, oliko sittenkään järkeä hiippailla ulos pentutarhasta ja antaa kuva siitä, että olisin oikeasti poistumassa leiristä muiden mukana. En halunnut tehdä mitään sellaista, josta ei olisi minulle mitään hyötyä, ja joka saattaisi vaikuttaa tulevaisuuteni huonosti. Mäntyviiksen mukaan olisin pian tarpeeksi vanha oppilaaksi, joten olisi inhottavaa vaikkapa jäädä pidemmäksi aikaa pentutarhaan. En kuitenkaan voisi sanoa Tipupennulle ja Lehtipennulle ei. Se olisi pelkurimaista käytöstä.
“Mitä sinä mietit noin ahkerasti?” kysymys oli selvästi osoitettu minulle. Luminenä oli ilmeisesti herännyt nokosiltaan, ja koska Sumusilmällä ja Naarmunenällä oli keskustelu käynnissä, hän päätti keskittää huomionsa minuun. Käänsin päätäni tabbykuvioisen naaraan suuntaan.
“En mitään”, hymähdin ja nousin ylös. Luminenä kääntyi vihdoin ja yritti liittyä kahden muun vanhuksen keskusteluun. Tassuttelin ulos pentutarhasta aikeenani etsiä Lehtipentu ja Tipupentu tassuihini. Alkoi olla jo myöhä, enkä ollut kuullut kaksikosta mitään. Ehkäpä he itse voisivat vähän valaista suunnitelmaansa enemmän, jos sellaista edes enää oli. Joka tapauksessa ottaisin siitä selvää. Katselin hieman ympärilleni, ja onneksi minun ei tarvinnut hukata kaksikon etsimiseen aikaa. Lehtipentu ja Tipupentu olivat juuri tulossa kohti pentutarhaa. Heillä oli varmasti jotain kerrottavana minulle, joten odottelin rauhassa, että sisarukset pääsivät kohdalleni.
// Tipu? Lehti?
// 376 sanaa
