Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Haukottelin unisena sammalilla kuunnellen toisten rauhallista tuhinaa tai turkin sukimista ja muuta rapinaa. Suurin osa nukkui edelleen, mutta osa oppilaista oli jo hereillä minä mukaan lukien. Täytyi sanoa, että herääminen ja yöunien nipistäminen saalistuspartion vuoksi, ei ollut houkuttelevaa. En oikein välittänyt saalistuksesta. Olimme ehtineet harjoittelemaan sitä pariin otteeseen mestarini kanssa, mutta tuntui niin kamalan tylsältä opetella jotain vaanimista. Olin minä jo ensimmäisen oravani saanut kiinni, mutta kauhean laajaa saalisskaalaa ei ollut vielä näkynyt. Tuoresaaliin hankkiminen klaanille oli kuitenkin hyvin tärkeää, joten taito olisi vain pakko opetella jotenkin. Mutta enemmän panostusta kannattaisi laittaa sellaisiin taitoihin, joista olisi enemmän hyötyä, kuten taisteleminen.
”Lintutassu? Tuimatassu? Tulkaa”, oppilaiden pesän suulta kuului naarassoturille kuuluva ääni. Kissa oli Lintutassun mestari Pikkukaaos, jonka oli määrä viedä minut ja Lintutassu aamupartioon hänen ja Kaaostuhon seuraksi. Pimentovarjo veisi minut tänään myöhemmin harjoittelemaan jotain uutta, sitä en tiennyt vielä, että mitä.
”Ala tulla”, kuului pesän suulta tiukempi Kaaostuhon ääni. Vanhempaa soturi ei kannattanut laittaa odottamaan, joten nousin ylös ja kiiruhdin Lintutassun tassun jäljissä leirin aukiolle. Huomasi, että Kaaostuho ja Pikkukaaos olivat sotureina aivan erilaisia. Eivätkä vain ikänsä puolesta. Kaaostuhosta olin saanut tietynlaisen kuvan heti ensimmäiseksi hänet nähtyäni, sillä hän lähettää jonkinlaista viestiä, että on pakko totella. Kaipa minä voisin vastaankin laittaa, mutta varsinkin oppilaana nousisi toisten silmissä hieman ylemmäs, jos kunnioittaisi vanhempia sotureita. Pikkukaaos taas vaikutti turhan ystävälliseltä, mitä olin häntä leirissä ruokaillessa tarkkaillut. Onneksi en ollut joutunut hänen oppilaakseen.
”Mennään!” vaaleanharmaan kollin ilmoitus sai kaikille vauhtia tassuihin. Lähdin heti hänen peräänsä jättäen kahden muun partion jäsenen perääni. Lintutassu kuitenkin loikki pian vierelleni ja loi minuun katseen selvästi aikeenaan sanoa jotakin.
”Oletko hyvä tässä?” naarasoppilas kysyi. Jouduin kiristämään vauhtia pysyäkseni Kaaostuhon perässä, jonka jälkeen keskityin paremmin toisen kysymykseen. Uskoakseni oppilas tarkoitti saalistamista. En minä nyt voinut sanoa olevani hyvä, muttei sitä pitäisi mennä kutsumaan itseään huonoksikaan. Niinpä päätin vastata niinkin epämääräisesti kuin:
”Ihan hyvä kai.” Lintutassu otti tämän ehkä merkkinä siitä, etten jaksaisi keskustella hänen kanssaan, mitä en jaksaisikaan tehdä, ja palasi takaisin mestarinsa vierelle. Heillä näytti juttu luistavan paremmin, enkä osannut sanoa kumpi heistä oli se puheliaampi ja kiinnostuneempi persoona. Pysyin Kaaostuhon takana, ja varoin menemästä liian lähelle. Hän oli partion johdossa, joten hän sai johtaa reilusti. Enkä kyllä olisi pysynytkään aivan perässä.
”Pikkukaaos mene oppilaasi kanssa tuonne”, kolli osoitti hännällään kahdelle muulle suunnan, ”tavataan myöhemmin tässä.” Ihmettelin, miksei soturi maininnut nimeäni, kunnes ymmärsin meneväni saalistamaan Kaaostuhon kanssa. Ai kuinka ihanaa, saisin näyttää heti, kuinka en onnistuisi saamaan edes nukkuvaa hiirtä kiinni.
”Tuimatassu, tulet mukaani”, Kaaostuho murahti. Tulihan se nimi sieltä viimein. Lähdin astelemaan vihreäsilmäisen kollin perään samalla ilmaa maistellen suu raollaan. En edes huomannut toisen pysähtyneen, joten törmäsin suoraan häneen, ja jäin vain pöllämystyneenä tuijottamaan Kaaostuhoa. Kolli kääntyi minuun päin ja hetken hänen silmissään loisti hämmennys, joka kuitenkin nopeasti haihtui savuna ilmaan. Onneksi kolli taisi kuitenkin vaania saalista, joka ei ollut vielä huomannut toimiani. Niinpä säästyin mahdollisilta sanoilta, kun Kaaostuho jatkoi. Syvään huokaisten ja itseäni soimaten kiiruhdin pois paikalta yrittämään metsästysonneani. Olin haistanut hiiren, ja lähdin seuraamaan hajuvanaa. Se oli melko tuore haju, joten hiiri oli vasta vähän aikaa sitten ollut lähistöllä. Pian huomasin jonkun möyrimässä maassa, ja päätin hyödyntää tilaisuuden, jossa saalis olisi keskittynyt tekemään jotain. Vaanien lähestyin koko ajan, ja tiesin, että pian olisi loikattava ja hyökättävä hiiren kimppuun. Se kuitenkin jäi mahdottomuudeksi astuttuani voimakkaammin ja tassuni alta kuuluvan ääntä. Tuhahtaen katsoin, kuinka hiiri nopeasti katosi onkaloonsa kokonaan näkyvistä. Kiirehdin jo partion tapaamispaikalle, vaikka olinkin tyhjin tassuin. Tuntui kuin olisin edelleen ollut jossain unen pöpperössä, eikä aamupartio ollut onnistunut alkuunkaan. Klaanin vanhin soturi ei varmasti pitänyt minua enää missään arvossa, mutta tuskin hän puhuisi asiasta muulle. Yritin parhaani mukaan jo unohtaa tapahtuneen, vaikka Kaaostuhon katse minut nähdessään olikin melko ärtynyt. Hänestä huomasi, että kolli olisi halunnut sanoa pari valittua sanaa, mutta ehkäpä Pikkukaaoksen läsnäolo esti sen. Hän ei varmasti halunnut klaanin tietävän räyhäämisestä oppilaalle. Saalistuspartion paluu leiriin kului omalta osaltani hiljaisuudessa, vaikka Pikkukaaos ja Lintutassu keskustelivat ihan huolellisesti asioista maan ja taivaan välillä. Leirissä kaikkien neljän tiet erosivat, ja toivon, etten tulisi enää törmäämään, kirjaimellisesti tai sen vähemmässäkään muodossa, Kaaostuhoon kahden kesken.
// 666 sanaa
