Tuimatassu
Kirjoittaja: Untuva
Astelin ulos oppilaidenpesän hämäryydestä kuullessani varapäällikön ilmoittavan suurten harjoitusten alkamisesta. Mustikkatassu lähti samaan aikaan liikkeelle omalta sammalvuoteeltaan, joka johti törmäyskurssiin, kun yritimme kummatkin ängetä yhtä aikaa ulos.
”Anteeksi”, minua vanhempi oppilas naukaisi, ja hänen äänestään kuulsi sävy, joka osoitti hänen olevan oikeasti pahoillaan. Katsahdin siniharmaaseen kolliin hivenen kulmiani kohottaen. Mitä kolli nyt turhasti pyyteli anteeksi? En oikein välittänyt pahoitteluista, sillä niistä ei mielestäni ollut mitään järkeä. Olivat vain ajanhukkaa, sillä mitä sellainen nyt ketään auttoi. Anteeksipyyntö oli muutenkin erikoinen, sillä se tuli itseäni vanhemmalta oppilaalta.
”Älä nyt siihen jää tuijottamaan”, tuhahdin toiselle, vaikka olisin pitänyt mieluummin suuni kiinni. Tuntui kuitenkin jollain tapaa oikealta sanoa Mustikkatassulle jotain, vaikka se ei mielestäni kovin tarpeellista ollut.
Oli kiinnostavaa päästä osallistumaan harjoituksiin, kun oli muutamalla sanalla kuullut oppilaiden pesässä joidenkin niistä puhuvan. Ilmeisesti tieto oli saatu joko viime kerralla suuriin harjoituksiin osallistuneilta tai sitten omilta mestareilta. Kilpaileminen toisia oppilaita vastaan kiinnosti, mutta se olisi varmasti mielekkäämpää yksin kuin joukkueen kanssa. Varsinkin jos sattuisi saamaan huonon joukkueen. Sillä ei kauheasti ollut väliä, minkälainen kissa oli, kunhan hän vain omasi kohtalaisesti hyödyllisiä taitoja. Olin kyllä hieman epävarma omasta kyvykkyydestäni, ja halusin tehdä kaikkeni sen eteen, että pärjäisin harjoituksissa. Olin melko tuore oppilas, onneksi en sentään kaikista tuorein, enkä välttämättä pärjäisi vanhimmille ja taidokkaimmille oppilaille. Se ei silti estäisi minua yrittämästä.
Henkäysvarjon luokse saavuttuani muiden oppilaiden mukana toivoin samalla, että tällä kertaa harjoitukset pidettäisiin yksilökilpailuna. Se taisi kuitenkin olla mahdoton toive, sillä se oli melko mahdoton toteuttaa. Minua ei vain kiinnostanut tutustua toisiin kissoihin, varsinkaan väkisin. Kai se olisi jossain vaiheessa muutenkin edessä, mutta juuri tällä hetkellä sellainen joukkuehengen muodostaminen ei oikein olisi kiinnostanut.
”Ensimmäiseen joukkueeseen kuuluvat Sulkatassu, Sinitassu ja Lehtitassu. Teidän mestareinanne ovat Varjokarva ja Pähkinäkorva. Toiseen joukkueeseen kuuluvat Sähkötassu, Harakkatassu ja Mustikkatassu, joiden mestarit olemme minä ja Hopeaputous. Kolmannen joukkueen jäsenet ovat Lintutassu, Tuimatassu ja Raparperitassu, joiden mestarit ovat Tuhkajuova ja Pimentovarjo. Jakautukaa joukkueisiinne mestareidenne luokse”, Henkäysvarjo ilmoitti, mihin joukkueeseen jokainen kuului sekä kunkin joukkueen mestarit. Lintutassun kanssa olin ehtinyt vaihtaa muutaman sanan, mutta Raparperitassua en tuntenut lähes ollenkaan. En oikein tiennyt oppilaiden taidoista mitään, mutta he molemmat olivat minua vanhempia. Raparperitassu ei edes paljoa, mutta Lintutassu oli yksiä vanhimmista oppilaista. Lintutassun pitäisi siis ainakin olla meitä kahta muuta paljon edempänä koulutuksessa. Ainakin sen puoleen olin tyytyväinen joukkueeseeni, että meillä oli hyvät mestarit. Tuhkajuovasta en niinkään tiennyt mestarina, mutta oli onni, että Pimentovarjo toimi myös mestarinamme. Joukkueet alkoivat muodostumaan aukiolla, joten astelin itsekin muiden luokse. Päädyin nyökkäämään tarkoituksenani tervehtiä kaikkia, vaikka tervehdys oli enemmänkin suunnattu kahdelle soturille.
Joukkueiden lähtiessä leiristä aloin kiinnittämään enemmän huomiota joukkueemme jäseniin. Lintutassu puhtaanvalkoisen turkkinsa kanssa oli vaikuttanut ihan siedettävältä, kun olin vaihtanut pari sanaa hänen kanssaan jonkun aikaa sitten. En minä hänestä sen enempää kuitenkaan tiennyt. Raparperitassua tarkkaillessani kiinnitin huomiota hänen pienikokoisuuteensa. Olin selvästi naaraita paljon suurempi.
Meidät oltiin jo alussa erotettu muista joukkueista leiristä lähdettyämme, joten toisia ei näkynyt lähipiirissä. Mestarit selvensivät meille ensin hieman sääntöjä, kuten siitä, etteivät he saanet auttaa meitä voittamaan kilpailuissa. He kuitenkin saivat ohjeistaa meitä jollain tapaa, mikä oli kai ihan hyvä asia näin melko uutena oppilaana. Tuhkavarjo myös kertoi ensimmäisen lajin olevan kiipeily. Meidän piti päättää joukkueena joukostamme parhain kiipeilijä. En ollut oikein innoissani tällaisesta keskustelusta, mutta ajattelin antavani paremman kuvan aloittaessani sen kuin istuessani vain hiljaa.
”Olen kohtalaisen hyvä kiipeilijä”, aloitin tuhahtamalla oman taitotasoni aloittaen samalla keskustelun. Tilanne oli kaikella tapaa itselleni uusi, niin suuret harjoitukset kuin keskustelun aloittaminen ja toisiin ylipäätänsä samalla tutustuminen. Oloni ei ollut kaikista mukavin kahden muun oppilaan katseen ollessa kiinnittyneenä minuun, mutta toisaalta ei se niin pahaltakaan tuntunut. Pidin silti kaiken ajatuksen tasolla pitäen ilmeeni visusti peruslukemilla. Ehkäpä tarkkaavainen kissa olisi saattanut huomata tavallista tuimemman ilmeeni uudesta tilanteesta johtuen, mutta tuskin kukaan kissoista minua niin hyvin tunsi.
”Entä sinä Lintutassu?” ajatuksenani oli ensin kartoittaa kaikkien taitotaso kiipeilyyn liittyen ja lähteä vasta sitten ehdottelemaan, kuka kannattaisikaan valita.
”Se ei oikein onnistu minulta”, naaras vastasi nopeasti esittämääni kysymykseen. Enää oli jäljellä Raparperitassu, jota emme olleet vielä kuulleet. Käänsin katseeni mustaoranssiin oppilaaseen, sillä en aikonut esittää enempää kysymyksiä. Enköhän ollut tässä vaiheessa osallistunut jo ihan kiitettävästi keskusteluun, vaikkei se nyt mitään herkkua itselleni ollutkaan.
//Raparperi?
// 674 sanaa (kp-boosti käytössä)
